torstaina, joulukuuta 30, 2004

Kaksi havaintoa tsunamiuutisoinnista

Havainto 1

Kaakkois-Aasiaa koetelleen tsunamin tuhon laajuus, lukemattomien ihmisten katoaminen vesimassojen mukana ja luonnonkatastrofin näkyvä uutisoiminen ympäri maailmaa saivat miettimään, kuinka helppoa nyt olisikaan lavastaa oma katoamisensa.

Tarvittaisiin vain todiste siitä, että on ollut tapaninpäivänä tuhoalueen tienoilla. Sen jälkeen riittää, että odottaa, että joku julistaa sinut kadonneeksi.

Havainto 2

Yleisradion ja MTV3:n televisiouutisoinnin perusteella koko maailma on nyt Suomea, Ruotsia ja tsunamin telomaa Kaakkois-Aasiaa lukuun ottamatta pysähtynyt, eikä missään tapahdu mitään muuta uutisen arvoista.

Muita aiheita täytyy etsiä joko internetistä tai sanomalehdistä.

IN THIS ENTRY tsunami of Asia controls the media.

keskiviikkona, joulukuuta 29, 2004

MTV3:lla kuultua

MTV3:n ohjelma 45 minuuttia special päättyi klo 21 suomalaisen taksinkuljettajan puheenvuoroon, jossa hän totesi Aasian tsunamin vaatimien suomalaisten kuolinuhrien todennäköisesti vielä nousevan nyt ilmoitetusta määrästä. Tunnelma on vakava ja hieman liikuttunutkin: taksinkuljettajan perhe on selvinnyt hengissä; se vastaa hänen mukaansa loppuelämän joululahjapakettien avaamista.

"Nyt juhlitaan kuin viimeistä päivää", julistaa välittömästi ohjelman jälkeen nähty Citymarketin mainos, jonka on tarkoitus viitata uuteenvuoteen, mutta joka tälle mainospaikalle sijoitettuna kuulostaakin joltain aivan muulta. Viimeistä päivää? Kyllä, monien Thaimaan seudulla lomailleiden suomalaisten osalta. Juhlia sen vuoksi? Tuskin.

IN THIS ENTRY television channel places it's commercials just as it likes.

Missä ovat kaikki N-Gagen pelit?

My typon Leena ihmetteli SchizoBlogin ensi vuoden pelien minikatsauksen kommenttiosiossa, missä ovat kaikki pelit Nokian N-Gage-puhelimelle.

Tuttu tunne. Eräässä pienessä turkulaisessa peliliikkeessä myyjä kertoi, ettei enää tilaa heille N-Gage-pelejä, kun niitä ei juuri kysytä. Ostajan ongelmana taas on, ettei pelejä ole monessakaan kaupassa hyllyssä juuri tarjolla ja jos on, melko kovaan (n. 40 euron) hintaan.

Asiaa helpottaisi, jos esimerkiksi Anttila hommaisi N-Gage-pelejä ison erän valtakunnalliseen myyntiin vaikkapa parinkymmenen euron hintaan. Citymarketissa vastaava tarjous on jo kerran tullutkin vastaan, mutta silloin tarjotussa valikoimassa ei ollut juuri hurraamista.

Haluan N-Gageeni ainakin Tetriksen. Tai siis sen Puyo Popin.

IN THIS ENTRY games for N-Gage are playing hide and seek.

Pelkoa (mutta ei inhoa) elokuvateatterissa

Elokuvien runsas katsominen on rikastuttanut elämääni enemmän kuin osaan sanoin kuvailla, mutta karu tosiasia on, että elokuvia paljon seuraava pystyy hätkähtymään valkokangasviihteen parissa harvemmin kuin satunnainen filmimaailman matkaaja.

Maailmassa tehdään niin paljon toisiaan muistuttavia elokuvia, etteivät ne kaikki enää voi yllättää, koska monet filmien keskeisistä ratkaisuista on nähty jo useaan kertaan aikaisemminkin. Tiistaina elokuvateatterissa näkemäni Saw palautti selkäytimeeni kuitenkin tunteen, jota en muista kokeneeni projektorihämärässä pitkään aikaan, moneen vuoteen: tämä kauhuelokuva muistutti, miltä tuntuu, kun elokuva pelottaa.

Elokuvaa tuntemattomille kerron filmin lähtöasetelman: kaksi miestä on vangittu kahlein saman huoneen vastakkaisiin nurkkiin. Kumpikin saa kuulla itselleen osoitetun nauhoitteen: toista pyydetään varautumaan kuolemaansa, toista kehotetaan ryhtymään tappajaksi, jos hän haluaa vielä nähdä vaimonsa ja tyttärensä elossa.

Saw-elokuvan merkittävin pelon lähde oli arvaamattomuus. Tarina onnistui vakuuttamaan, että kaiken takana oleva tuntematon paha pystyy kehittämään vaikka minkälaisia suunnitelmia päähenkilöidensä päänmenoksi (sic) ja toteuttamaan ne.

Omaa katsomiskokemustani vielä tehosti se naishenkilö, joka pelkäsi niin paljon, että kiljahti puolivälistä eteenpäin filmin kauhistuttavimmissa kohdissa. Elokuvat todellakin ovat parhaimmillaan elokuvateatterissa, muiden katsojien kanssa yhdessä nautittuna, kun kaikki ovat samassa hengessä mukana.

IN THIS ENTRY I was really scared in the movie theatre.

maanantaina, joulukuuta 27, 2004

Säätö jatkuu

Vaihdoin ulkoasupohjaa sittenkin vielä kerran, nyt valitsin Rounders 3:n, mutta säädin värejä lähemmäs alkuperäisen blogini ja Minyan risteytystä ja poistin ikkunoista pyöreät kulmat. Sivupalkin otsikotkin hiukan muuttuivat.

Saa nähdä, tuleeko tästä koskaan valmista.

IN THIS ENTRY I continue my quest for perfect blog skin.

perjantaina, joulukuuta 24, 2004

Koti kuntoon

Uudessa virtuaalisessa kodissani alkaa pikku hiljaa näyttää asutulta. Pähkäilin aika pitkään tapettien (valmiiden ulkoasua säätelevien työpohjien) kanssa, mutta päädyin viimein Thisawayhin sen yksinkertaisuuden ja toisaalta värikkyyden takia. Jos paikan nimi on Auringossa aina..., pitää sen kai jotenkin näkyä myös ulkomuodosta.

Lisäksi olen
  • säätänyt sivun kieliasetukset ja muut elementit suomenkielisiksi niin pitkälle kuin osasin,
  • lisännyt sivupalkkiin "Työn alla"-otsikon pieniä infonpalasia varten,
  • lisännyt "Aikansa kutakin"-otsikon alle linkin vanhan LiveJournal-blogini arkistoon,
  • muokannut Bloggerin oletuksena tarjoaman Atom-syötteen FeedBurnerilla myös RSS-yhteensopivaksi, ja
  • ottanut käyttöön ExtremeTrackingin tilastopalvelun.

Jos jollekulle tulee mieleen jokin mukava elementti, joka olisi blogissa aivan ehdoton, kerro ihmeessä. Tarkoitus ei ole tehdä tästä sivusta joulukuusta (vaikka se vuodenaikaan hyvin sopisikin), mutta kaikki hyödylliset ehdotukset otetaan vakavaan harkintaan.

IN THIS ENTRY I have this urge to tell you all the things I have done here.

keskiviikkona, joulukuuta 22, 2004

Mahdollinen siirtymävaihe

Helppokäyttöinen blogipalvelusivusto LiveJournal on reilun puolen vuoden aikana opettanut paljon bloginpitämisestä. Ylläpitämisen helppous on kuitenkin samalla merkinnyt vahvoja rajoitteita sivun rakenteelle. Eniten minua on kiusannut se, ettei LiveJournal-blogin ulkoasua voi merkittävästi muuttaa, eikä sinne ole mahdollista rakentaa mitään ylimääräisiä elementtejä.

En vielä tiedä, pystyykö Blogger vastaamaan toiveisiini yhtään sen enempää, mutta koitetaan. Ainakin äskeisen sisäänkirjautumisen jälkeen asetuksissa tarjoillut vaihtoehdot vihjailivat merkittävistä mahdollisuuksista ulkomuodon virittämiseen. Se kuulostaa hyvältä perfektionismiin taipuvaisissa korvissa.

LiveJournalissa on kuitenkin yksi vahvuus, joka ilmeisesti Bloggerista puuttuu: kaverisivut, joiden kautta pystyy helposti ohjaamaan kiinnostavat blogit kronologisesti samalle sivulle. Toisaalta en ole varma, kaipaanko niitä sitten käytännössä. Aika näyttää.

Toistaiseksi LiveJournal pysyy pääbloginani, mutta mikäli Blogger osoittautuu maineensa veroiseksi, siirtymävaihe voi hyvinkin olla kohta edessä.

IN THIS ENTRY to move or not to move, that is the question.