lauantaina, tammikuuta 08, 2005

Elämme lopun aikoja

Vanhahtavan tyylikkäästi lämpimään takkiin, lipalliseen lakkiin ja kaulahuiviin pukeutunut nuorimies pitelee kädessään mikrofonia, johon hän osuuskaupan kulmalla pyrkii muuntelemaan tärkeänä pitämäänsä sanomaa.

Hän puhuu monta lausetta peräkkäin, korostaa vuorotellen puheidensa päähenkilöä ja tämän tekoja. Ääni värisee, yhtä aikaa innostuksen, jännityksen ja sään kylmyyden takia. Nuori nainen jakaa muutaman metrin päässä ohikulkijoille lentolehtisiä.

Kun heidän editseen kulkee, huomio kiinnittyy nuoren miehen jalkojen juuressa olevaan pienikokoiseen vahvistimeen, josta hänen äänensä saa tukea. Nuorimies ei varmaankaan halua vaikuttaa aloittelijalta tai tärähtäneeltä, torille sattumalta eksyneeltä hullulta. Mitä hän mahtaa ajatella, kun hän lyhyessä ajassa näkee satojen ihmisten ohittavan hänet nopeasti, katsetta vältellen tai vaivaantuneesti hymyillen?

Muutama sentään pysähtyy kuuntelemaan, osa seuratakseen ilmaista performanssia, osa siksi, että on ollut näistä asioista jo jonkin aikaa samaa mieltä.

Kiirehdin eteenpäin, ennen kuin silmäni kohtaavat nuorukaisen ja ennen kuin nuori nainen on kohdallani. Tiedän jo etukäteen, mitä hänen jakamissaan lappusissa lukee.

Tavaratalon alakerrassa kierrän leipähyllyn koririvistön kaksi kertaa ennen kuin löydän itseäni miellyttävän leivän. Useimmat koreista ovat tyhjiä, oletettavasti siksi, koska on perjantai ja monet ovat ostaneet viikonloppua varten varastoon. Jäljellä on enimmäkseen paahtoleipiä ja pullia, ja vain muutama ruisleipä.

Kylmähyllyllä ärtymys muuttuu hymähdykseksi. Myös maitotelineet ovat tyhjiä. Ei ole väliä, olisinko halunnut rasvatonta tai ykkösmaitoa tai kevytmaitoa, mitään niistä ei ole saatavilla.

Kävelen kymmenen metriä eteenpäin limonadirivistön ohi mehujen luo. "Alensimme 500 tuotteen hintaa", ilmoittaa valkokeltainen mainosviesti tuoremehulavallisen vieressä. Sitä mehumerkkiä, johon mainos viittaa, ei ole, mutta toista, vastaavaa merkkiä on vielä jäljellä, luvattuun alennettuun hintaan.

IN THIS ENTRY I walk and see the end of things.

Ei kommentteja: