keskiviikkona, maaliskuuta 23, 2005

Katusoittaja ihan pihalla

Olen esiintynyt nuoruudessani useampana kesänä katusoittajana ja tiedän kokemuksesta, ettei ohikulkijoiden oletettujen suosikkikappaleiden veivaaminen usean tunnin ajan julkisella paikalla ole lainkaan niin kevyttä hommaa kuin miltä parhaat musikantit saavat sen näyttämään.

Turun keskustassa – vuoroin Wiklund-tavaratalon katoksen alla, vuoroin kävelykadulla – viime viikkoina kuultu soitto on kuitenkin ollut pelkkää harmonikan ja musiikin raiskausta.

Tämän yhden katusoittajan esittämien kappaleiden tempo horjuu, niissä on ylimääräisiä nuotteja, eikä rytmi pysy muutamaa tahtia pidemmälle kohdallaan. Sorminäppäryys miehellä on suurin piirtein hallussa, mutta paljetekniikka on aivan olematonta: nuotit katkeavat keskeltä, eikä äänenvoimakkuudessa ole tarpeeksi vaihtelua.

Kappaleetkin ovat aina samat: Mustasukkaisuutta-tango sekä muutama muu kansainvälinen ikivihreä.

Katusoittajia tarvitaan. Hyvää musiikkia ja soittoa on mukava kuunnella. Eräänä vuonna Turun taiteiden yössä törmäsin vaimon kanssa erinomaiseen viulistiin, jonka esittämä klassinen musiikki täydensi lämpimän kesäillan pimeän hehkun täydelliseksi.

Valitettavasti taso katusoittajien välillä vaihtelee. Viime päivinä Turun keskustassa esiintyneelle miehelle en lanttejani anna.

IN THIS ENTRY the music in the streets has been bad recently.

Ei kommentteja: