Politiikan viihteellisyys

Viime keskiviikon A-talkissa keskusteltiin siitä, voiko poliitikko hallita julkisuuttaan (katso myös tämä), siis sitä, mitä hänestä tiedotusvälineissä kerrotaan.

Kattavaa vastausta kysymykseen ei saatu, mutta Turun arkkihiippakunnan piispa Ilkka Kantola, Suomen Kuvalehden toimituspäällikkö Pekka Ervasti, kansanedustaja Arja Alho ja Trainers' Housen hallituksen puheenjohtaja Jari Sarasvuo kehittivät toimittaja Riikka Uosukaisen kanssa muuten kiinnostavan keskustelun siitä, miten julkisuus ja etenkin iltapäivälehtien julkisuus toimii.

Kun ohjelmassa puhuttiin politiikan viihteellistymisestä, Kantola huomautti terävästi, kuinka ajat ovat muuttuneet.

Tällä hetkellä monet ajattelevat, että politiikan täytyy olla henkilökeskeistä ja etenkin viihteellistä, jotta se kiinnostaa ketään, mutta täsmälleen päinvastoin oli 1970-luvulla: silloin viihteenkin piti olla poliittista, jotta se saattoi legitimoida itsestä, oikeuttaa olemassaolonsa.

Lue myös: "Piispan ja missin ero (19.2.2005)".

IN THIS ENTRY do politics and entertainment go hand in hand?