sunnuntaina, joulukuuta 31, 2006

Hyvää uutta vuotta 2007

Hyvää uutta vuotta 2007! Siis jo nyt, jos asut esimerkiksi Australiassa.

Yle 24:n EuroNews-uutiset kaappasivat äsken huomioni, kun television kaiuttimista kuului tuttu Bond-tunnari ja Christina Aguileraa. Hetki meni, ennen kuin tajusin pimeällä taivaalla näkyvistä näyttävistä ilotulitteista sekä ruudun alareunan Live- ja Sydney-merkeistä, että australialaiset siellä juhlivat jo nyt, täydet yhdeksän tuntia ennen meitä, vuoden vaihtumista.

Miettikää sitä: Australiassa eletään jo ensi vuotta, Eurooppa tulee perässä ja Amerikka viimeisten joukossa.

IN THIS ENTRY happy new year 2007.

sunnuntaina, joulukuuta 10, 2006

Viikon mediakupla

Mitä tämä nyt oikein on?

Pääkirjoitus TS 5.12.: "Niinistön paluu politiikkaan joululahja kokoomukselle".

Pääkirjoitus HS 10.12.: "Niinistön mukaantulo saattaa sähköistää vaali-ilmapiiriä".

Maanantaina 4.12. radiossa Yle 1:n Ykkösaamussa arvuuteltiin, lähteekö Sauli Niinistö kokoomuksen Uudenmaan vaalipiirin eduskuntaehdokkaaksi. Tiistaina 5.12. samassa ohjelmassa analysoitiin sitä, että lähtihän se. Keskiviikkona Linnan juhlien juontajat muistivat mainita Niinistön astuessa saliin, että tässähän se onkin se uusi edustajaehdokas.

Onko yhden miehen ilmoitus vaaliehdokkuudestaan yhdessä vaalipiirissä niin merkittävä asia, että siitä pitää tiedotusvälineissä kohkata koko viikon? Miksi keskustan Paavo Väyrysestä tai vasemmistoliiton Claes Anderssonin ehdokkuuksista ei ole nostettu samanlaista mediamyrskyä? Ovatko pääkirjoitustoimittajat ja uutistoimitusten uutispäälliköt niin kokoomuksen lumoissa, etteivät he halua muusta kirjoittaakaan?

Meneekö kokoomuksella niin heikosti, että sitä pitää tiedotusvälineissä tukea kaikin mahdollisin tavoin ja tehdä mahdollisimman isoja ja monta päivää jatkuvia uutisia niistäkin asioista, jotka muissa oloissa eivät ylittäisi uutiskynnystä?

IN THIS ENTRY media has made clear who is kokoomus' new candidate for the next elections. Too clear.

maanantaina, joulukuuta 04, 2006

Kaupunki, jossa bussikuskitkin ovat töykeitä

Välillä ottaa päästä tämä Turussa asuminen, tänään esimerkiksi.

Kiiruhdin keskustassa torilla bussiin, joka oli juuri lähtemässä. Kuski ehti jo hieman päästä liikkeelle, mutta juoksuni nähdessään päättikin pysäyttää ja ottaa minut kyytiin. Sanoin sisään noustessani "kiitos" ja olin oikein tyytyväinen ryhtyessäni etsimään taskun pohjalta parin euron kolikkoa. Kuski laittoi ovet kiinni ja oli uudestaan lähdössä, kun oven taakse ilmestyi lisää porukkaa. Kuski otti kaksi muutakin miestä kyytiin ja murjaisi, että "eihän tässä pääse ollenkaan lähtemään".

Tähän asti kaikki oli loistavasti: olin päässyt kyytiin, vaikka luulin täpärästi myöhästyväni, ja kuski intoutui minun ansiostani ottamaan kaksi muutakin samaan suuntaan matkannutta mukaansa. Puheillaan kuljettaja vieläpä kevensi tilannetta ja rauhoitteli hengästyneitä matkustajia antaen meidän ymmärtää, että eihän tässä mitään hätää ole, hyvä kun kaikki samaan suuntaan kulkijat saatiin joukkoon.

Tai niin me luulimme. Samalla millisekunnilla kuski jatkoikin lausetta tuhahtaen perään arvostelevasti meille kaikille, että "aikataulutkin on keksitty!"

Tässä vaiheessa olin pudota tuolilta, tai olisin, jos olisin sattunut istumaan sen sijaan, että seisoin ja kaivoin taskustani edelleen sitä kaksieuroista. Miten röyhkeä voikaan kuljettaja olla, jos ensin ottaa toiset kyytiin viime hetkellä (vaikka hänen ei olisi tarvinnut, olihan bussi jo kaksi kertaa starttaamassa matkaan), ja sen jälkeen haukkuu meidät siitä, että olimme hänen kyytiinsä edes kehdanneet yrittää. Käsittämätöntä toimintaa!

Taas tuli mieleen, ovatko kantaturkulaiset palveluammateissa pelkästään siitä kutsumuksesta, että pääsevät haukkumaan asiakkaansa. Aiemmin minulle on käynyt hieman vastaavalla tavalla muun muassa baarissa ja tavaratalon kassalla.

Tietty kaikki eteeni tulleet tapaukset voi hyvin summata yksittäisiksi sattumiksi, eikä näiden tilanteiden osuus prosentuaalisesti kaikista kohtaamistani tilanteista ole suuren suuri, ja tunnen sitä paitsi monia mukaviakin turkulaisia, mutta merkittävää ehkä on, että vastaavaan palveluammattilaisen tökeryyteen en ole kertaakaan törmännyt kahdessa muussa kaupungissa, joissa olen aikuisiälläni asunut.

Turku – töykeä kaupunki.

IN THIS ENTRY I am mad as hell and not gonna take it anymore.

sunnuntaina, joulukuuta 03, 2006

Perfektionismi ja laiskuus

"Perfektionismi on opettajalle traumatisoiva luonteenpiirre", kirjoittaa Marimba Ykstoista-blogissa. On se muillekin. Perfektionismi on siitä erikoinen piirre, että se sisältävää paradoksaalisesti laiskuuden lähteen: kun kaikki asiat haluaa saada tip top, niissä asioissa, joissa se ei ole mahdollista, tulee suuri kiusaus jättää hommat roikkumaan, koska silloin ei tarvitse elää sen kanssa, ettei kaikkea saisikaan tip top. Laiskuudesta ja asioiden tekemättä jättämisestä tulee silloin turvallinen tunne.

Paras lääke puolestaan tähän on jonkinlainen itsestä riippumaton, ulkopuolelta tuleva pakko: jos se asia ei ylihuomiseen klo 14 mennessä ole valmis, siitä joutuu kärsimään. Silloin on helppo antaa itselleen lupa tehdä vähän huonompaakin jälkeä. Usein sitä paitsi jälkikäteen huomaa, että se huonompikin jälki on ihan hyvää, kun homman sai sopivasti alulle.

IN THIS ENTRY perfectionism and laziness go hand in hand.

keskiviikkona, marraskuuta 29, 2006

Viimeinen hetki ostaa vanhaa

Näinhän siinä aina käy.

Tietokoneen näppäimistö on ollut pienellä tavalla hajalla ainakin kesästä lähtien. Periaatteessa se toimii, mutta yksi nuolinäppäin tuottaa kursorin siirtymisen lisäksi liudan pilkkuja niin kauan kuin jotain muuta nappia painetaan.

Pitkän jahkailun jälkeen ajattelin, että uusi näppäimistö olisi hyvä, koska aina ei jaksa temppuilla sen nuolinäppäimen kanssa. Pistin maanantai-iltana tilauksen AppleStoreen.

Tiistaina Mac-asioiden ympäri pyöriviin huhuihin keskittyvä Apple Insider julkaisi tekstin, jossa se väittää Applen suunnittelevan julkaisevansa lähikuukausina, ehkä tammikuun alussa, uusitun näppäimistön. Siinä olisi itsessään mukana iPod dock eli paikka, johon iPodin voi pistää latautumaan ilman että erillisiä johtoja tarvitsee pistää iPodin ja Macin välille.

Arvaan, että jos sellainen näppäimistö reilun kuukauden päästä julkaistaan, se maksaa varmaan juuri saman verran kuin nyt tilaamani näppäimistö.

IN THIS ENTRY rumor has it that Apple is considering to release a keaboard with integrated iPod dock.

sunnuntaina, marraskuuta 26, 2006

Pehmeänä vai kovana?

Olin kirjakaupassa tilaamassa romaania. Pyytämääni teosta oli saatavilla useampana eri painoksena, joten minulle kerrottiin kaksi eri hintaa.

"Pehmeäkantisena kirja maksaa 13,90 euroa. Kovakantisena sen saa 26 eurolla. Kumman haluatte?"

Kysymys oli ilmeinen, mutta minulle outo. Pehmeäkantisena tietenkin: kahdentoista euron lisähinta kovista kansista on liikaa, sillähän saa jo kokonaan uuden kirjan. Vaikka hintojen erotus olisi ollut vain kolme tai neljä euroa, olisin siltikin varmaan tilannut pokkaripainoksen.

Olen ottanut pehmeäkantisten ostamisen tavaksi hinnan vuoksi, mutta niistä on hyötyä myös muutettaessa: pokkarit painavat vähemmän kuin kovakantiset. Päällystämällä pehmeät kannet kontaktimuovilla ne pysyvät luettaessakin kunnossa, eivätkä hyllyssä juuri eroa kovakantisista. Kovakantisia ostan vain, jos ne ovat halvempia, eli alennusmyynneistä ja antikvariaateista.

Silti, kai kovakantisiakin joku ostaa? Vai ostaako? Ja jos, niin miksi?

IN THIS ENTRY I buy many of my books with soft covers.

perjantaina, marraskuuta 24, 2006

Pepsin vastaisku

Coca-Cola on muutaman viikon ajan tykittänyt sokerittoman kolajuomansa Zeron mainoksilla niin katumainonnassa kuin televisiossakin tähän tyyliin:



Pepsi ei ole jäänyt seuraamaan tätä sivusta. Alla oleva kuva ei ole Suomesta, mutta täälläkin näkyy katujenvarsilla Zero/Max-vastakkainasettelulla leikitteleviä vastaavanlaisia julisteita, joissa vihjataan täydellisen makunautinnon löytyvän vain Pepsi Max -pulloista. Zeron rooliksi jää tässä vertailussa pelkkä laimeus. (Kuvaa klikkaamalla näet sen isompana.)



Fiksua. Sympatiani ovat täysin Pepsin puolella.

IN THIS ENTRY Pepsi Max strikes back.

torstaina, marraskuuta 23, 2006

Akateeminen valaistuminen

Uskomatonta. Yhtäkkiä kaikki kirkastui.

Yliopisto-opintoni ovat junnanneet jo niin kiusallisen monta vuotta samassa, naurettavassa pisteessä, että en enää itsekään oikein uskonut, että voisin joskus suorittaa opintoni loppuun (saati sitten valmistua).

Tänään, töiden ansiosta, kuitenkin tajusin oman aiemman hölmöyteni ja sen, miksi en ole saanut tehtyä vieläkään proseminaarityötä ja miten pääsen siihen ja graduun kiinni.

Ensinnäkin olen liian itsepintaisesti yrittänyt pitää kiinni aiemmasta tutkimusaiheesta, joka on kyllä edelleen erittäin kiinnostava, mutta joka hajoaa niin moneen suuntaan, että siihen kiinni pääseminen on tuntunut ylitsepääsemättömältä. Vaikka pinnallistakin ilmiötä voi tutkia syvällisesti, tässä tapauksessa aiheen pinnallisuus tuntui jatkuvasti lipeävän alta. Asiaa ei ole helpottanut sekään, ettei aiheeni ollut aivan sovinnainen: joka kerta, kun joku kysyi, mistä aion tehdä gradun, jouduin kysyjästä riippuen joko vastaamaan jotain epämääräistä aiheen vierestä tai vastaamaan rehellisesti ja punastellen. Sitä paitsi omatkin ajatukseni lähtivät usein aihetta pohtiessani tahattomasti harhailemaan kaikkialle muualle kuin sinne, missä niiden olisi kuulunut olla.

Tänään keksin, että vaihtamalla tuon aiheen sellaiseen tutkimusongelmaan, joka on kiehtonut minua jo ala-asteelta lähtien ja jonka kontekstin tunnen jo valmiiksi läpikotaisin, voitan paitsi aikaa myös pääsen tutkimaan itselleni läheistä asiaa. Aiemmin olen vain luullut, ettei pohtimaani kysymykseen ole olemassa lopullista vastausta. Ei ehkä olekaan, mutta kantti, jolta asiaa tarkastelen, tuo siihen aivan uuden puolen. En sitä paitsi ole nähnyt hypoteesiani vielä esitettävän missään ainakaan yleisesti hyväksyttynä ajatuksena.

Aiemmin olin sitä mieltä, että aiheen vaihtaminen on aiheen pakoilua. Nyt olen vakuuttunut, että uuden aiheen kanssa pääsen paljon pidemmälle kuin entisen aiheen kanssa olisi koskaan mahdollista.

Näen jo itseni tilailemassa yliopiston kirjastosta, Amazonista ja mistä lie muualta uuteen tutkimusongelmaan liittyviä kirjoja, jotka olen jo muutenkin halunnut lukea.

Mutta miten saan ylläpidettyä tätä intoa niin kauan, että saan jälleen opiskelurutiineista, kirjojen lukemisesta ja akateemisen tekstin tuottamisesta kiinni? Aiemmin on usein käynyt niin, että alkuperäinen into on lopahtanut siinä vaiheessa, kun on pitänyt ryhtyä tekemään varsinaista raskasta työtä opintojen eteen. Pelkään niin kauan nytkin; tätä euforiaa ei voi kestää pitkään. Onko kellään hyviä ideoita?

IN THIS ENTRY I get a great idea for my academic studies.

maanantaina, marraskuuta 20, 2006

Pääkivun pääsyyt ja syypäät

Pää on ollut kipeä aamun ensiheräämisestä alkaen. Ei mitään infernaalista tuskaa, vaan sellaista tavallista, joka ärtyy, kun päätä liikuttaa rivakasti edestakaisin.

Vielä en ole päässyt itseni kanssa yhteisymmärrykseen mistä pääkipu johtuu. Mahdollisia syitä tuntuu olevan useita:

  1. Luin sanomalehteä eilen tunnin keittiössä. Perjantaina siellä paloi uuniin karjalanpiirakat, ja savunhaju taisi pinttyä uunin tienoille. Ehkä sain savumyrkytyksen.
  2. Kävin eilen ensimmäisen kerran yli kahteen kuukauteen lenkillä. Ehkä sain happimyrkytyksen.
  3. Join eilen kahdeksan desiä Lordin Light Colaa. Ehkä sain elintarvikeväri-, kofeiini- tai aspartaamimyrkytyksen.
  4. Nukuin viime yönä yhtäjaksoisesti vain nelisen tuntia ja yhteensäkin vain noin kuusi tuntia. Ehkä olen saanut univajemyrkytyksen.
  5. Töiden kanssa on tälläkin viikolla kiirettä. Ehkä olen saanut työstressimyrkytyksen.
  6. Muu syy. Mikä?

IN THIS ENTRY I have a headache.

keskiviikkona, marraskuuta 01, 2006

Alusvaatteita puhelinverkosta

Sain puhelun. Soittaja oli uuden yrityksen myyjä, joka olisi halunnut lähettää minulle miesten laadukkaat bokserit hintaan 2,90 euroa "eli tutustumistarjouksena pelkkien postikulujen hinnalla". Myyjä pyrki voittamaan minut puolelleen ilmoittamalla, ettei näiden boksereiden ostaminen sitoisi minua mihinkään. "Laitanko alushousut tulemaan?"

Kakistelin, etten ole tavannut ostaa puhelinmyyjiltä vaatteita, varsinkaan niitä näkemättä. "Mikäs tässä nyt niin vaikeaa on? Nämä ovat laadukkaat bokserit", tivasi myyjä.

Se ei ollut minun pointtini, ajattelin ja toivotin soittajalle hyvää päivänjatkoa.

IN THIS ENTRY would you buy underwear from phone sales person?

Talvirenkaat kävelijöille -yhdistys esittää

Päivän teemakappale: Madonna - Frozen.

Olisi pitänyt uskoa, kun uutisissa kehotettiin maanantaina vaihtamaan talvirenkaat alle. Autoa omistamattomana tietenkin vain kohauttelin tyynesti olkiani. Tänään aamulla lensin kävelykadulle laskevalla mäkisellä kadulla kyljelleni, kun oli niin liukasta, eivätkä kenkien kesäpohjat pitäneet pystyssä.

On talvikenkien aika, ajatteli ukko, kun itsensä kadulta pystyyn kankesi.

IN THIS ENTRY it's slippery when frozen.

maanantaina, lokakuuta 30, 2006

Miesten erikoislehdet vs. yleislehdet

Yksi 1990-luvun lopun markkinatrendeistä oli miehille suunnattujen yleisaikakauslehtien perustaminen. MG, Men's Health, Slitz ja Suomen Kuvalehden Mies tarjosivat sivuillaan olettamiaan miehiä kiinnostavia aiheita, kuten autoja ja tekniikkaa, raavaiden miesten ja kauniiden naisten haastatteluita sekä vähäpukeisten naisten kuvia.

Esikuviksi ajateltiin usein perinteinen amerikkalainen Playboy sekä sitä jäljittelemään perustetut brittiläiset nuorten miesten julkaisut, kuten Loaded ja Arena.

Vesa Sirén esitti sunnuntain Helsingin Sanomissa kiinnostavan ja todenmukaiselta kuulostavan teorian siitä, miksi uudet lehdet eivät Suomen markkinoilla menestyneet.

Näissä lehdissä miespuhe oli usein teennäistä: esimerkiksi Slitzissä väkinäisen räävitöntä ja MG:ssä kovin fiiniä. Suomen Kuvalehden Mies osoitti lähinnä sen, että Kari Hotakaisen Juoksuhaudantien ostajat eivät halua lukea aikakauslehteä kotirintamamiehille.

Luontevampaa miespuhetta on aina voinut lukea miesten suosimista erikoislehdistä Tekniikan Maailmasta rocklehtiin.


Samassa artikkelissa Sirén todistaa myös miesten ja naisten lehdenlukukulttuurin eroista.

Aikakauslehtien liiton tutkimuksen mukaan naiset lukevat useampia lehtiä, mutta miehet keskittyvät lehtiinsä enemmän: mies palaa lehteensä useammin ja säilyttää sitä pitkään. Esimerkiksi Rock-lehti Soundin tilaajista 85 prosenttia ja elokuvalehti Episodin tilaajista 90 prosenttia säilyttää jokaisen numeron.


IN THIS ENTRY men's magazines need to address some field of expertice to succeed properly in Finland.

perjantaina, lokakuuta 27, 2006

Poliitikko ei voi voittaa

Hannu Takkulan (kesk) kirja on syksyn poliitikkomuistelmien kummajainen: vaalikirja, jota ei ole tehty mihinkään vaaleihin. Takkula on nimittäin seuraavan kerran ehdolla vasta EU:n parlamenttiin 2009, ja äänestäjien muisti on taatusti niin lyhyt, että harva muistaa enää silloin hänen mitään kirjaa kirjoittaneenkaan.


Tuomo Lappalaisen tämän päivän Suomen Kuvalehteen kirjoittama arvostelu Hannu Takkulan Mistä löytyisi rohkeus -kirjasta osoittaa, että muistelmia ja elämäkertoja kirjoittaessaan poliitikko ei voi voittaa: jos kirja ilmestyy vaalien alla, työtä moititaan usein "vain" vaaleja varten pukatuksi mainosopukseksi; jos kirja ilmestyy muulloin, kirja on "kummajainen".

Muistelmien ja omaelämäkertojen luonteeseen kuuluu, että ihminen muistelee itseään pääsääntöisesti hyvässä valossa ja esittelee tapahtumat itselleen parhain päin, koska niin ihmisen mielikin toimii. Mitä tahansa muistelmateosta voisi siis haukkua helposti "vaalikirjaksi", kirjoittipa sen sitten poliitikko tai muun ammatin edustaja.

Ehkä kriitikko haluaa "vaalikirja"-termillä siis painottaa sitä, että teksti liioittelee enemmän kuin vakiintunut tapa ja hyvä käytös sallivat? Vai onko termistä tullut vain mutkaton tapa luokitella poliitikkojen julkaisemia kirjoja?

IN THIS ENTRY book reviewers are usually quite harsh on politicians writing autobiographies.

torstaina, lokakuuta 26, 2006

G4- ja G5-prosessoreiden lopun alku

Kun Apple viime vuoden kesäkuussa ilmoitti varustavansa Mac-tietokoneet jatkossa Intelin prosessoreilla IBM:n ja Freescalen tekemien G4- ja G5-prosessorien sijaan, viestinä oli, ettei vanhojen koneiden omistajien tarvitse ainakaan hetkeen olla huolissaan uusien ohjelmien yhteensopivuudesta. Käytännössä se hoidettiin kehottamalla ohjelmistovalmistajia koodaamaan ohjelmansa niin sanotuiksi universaaliversioiksi, jotka toimivat sekä vanhoilla että uusilla prosessoreilla.

Hetki on kuitenkin tunnetusti lyhyt aika, eivätkä kehotus ole sama kuin käsky tai pakote. Adoben uusi ääniohjelma Soundbooth on ensimmäinen ison ohjelmistonvalmistajan tuote, joka tietoisesti sivuuttaa vanhat G4/G5-koneet (poislukien tietenkin Boot Campit ja muut Intel-prosessoria oletusarvoisesti tarvitsevat ohjelmat).

Soundbooth is being developed for Windows and Intel-based Macs only — it will not work with PowerPC-based systems, according to Adobe.

“We started development on SoundBooth at the same time we learned about Apple’s Intel transition,” said Shafer. “We realized the only way to get this product cross-platform in the time we wanted was to go with Intel only.” [Macworld]


Ensimmäiset Intel-pohjaiset Macit (iMac ja MacBook Pro) tulivat myyntiin tämän vuoden tammikuussa.

IN THIS ENTRY Adobe's new Soundbooth is developed only for Intel-based Macs, not for PowerPC-processors.

sunnuntaina, lokakuuta 15, 2006

Ajatus tämäkin

Miten mitata eri maiden korruptiotasoa luotettavasti? Kansantaloustieteen tutkija Tatu Hirvonen Jyväskylän yliopistosta kirjoittaa tänään Helsingin Sanomien kolumnissaan kansantaloustieteilijä Ray Fismanin ja Edward Miguelin hypoteesista:

He analysoivat tilastoja, joihin oli kerätty 146 maan YK-diplomaateille New Yorkissa langetetut pysäköintivirhemaksut vuosina 1997–2002. Tämän analyysin varassa he onnistuivat rakentamaan tutkimusasetelman, jonka avulla oli mahdollista tutkia eri maiden viranomaisten korruptiokäyttäytymistä tilanteessa, jossa heidän käyttäytymistään rajoittivat vain kotimaassa omaksutut sosiaaliset normit. Koska doplomaattinen koskemattomuus teki mahdolliseksi pysäköidä väärin ilman seuraamuksia, Fisman ja Miguel pitivät diplomaattien liikennekäyttäytymistä luotettavana indikaattorina siitä, miten he ylensä suhtautuivat sääntöjen rikkomiseen.

IN THIS ENTRY there is a new idea how to measure corruption.

maanantaina, lokakuuta 09, 2006

Hyvät ja mukavat ohjeet

Nizoral-hilseshampoon pakkausseloste on mukavin käyttöohje, minkä olen vähään aikaan lukenut. Esimerkiksi tämä yksityiskohta on huolehtivaisuudessaan hilpeä:

Säilyttäkää pakkausseloste, jotta voitte tarvittaessa lukea sen uudelleen.

Selosteessa on myös ohjeet yliannostuksesta, ihan varmuuden varalta:

Nizoral-shampoon nieleminen vahingossa ei ole yleensä vakavaa, mutta kannattaa varmuuden vuoksi ottaa yhteys lääkäriin, jos näin on tapahtunut.


Tämän alle on kirjattu lääkärin toimintaohjeet:

Lääkärille: Mikäli potilas on nauttinut Nizoral-shampoota suun kautta, suositellaan ainoastaan oireenmukaista hoitoa. Aspiraation välttämiseksi oksettamista tai mahahuuhtelua ei tule tehdä.


Toisin sanoen lääkärille kannattaa mennä varmuuden vuoksi, vaikka siitä ei varsinaisesti ole hyötyä. Toisaalta lääkäriä neuvotaan olemaan tekemästä Nizoralia nielleelle potilaalle mitään sen kummempaa.

Aspiraatio tarkoittaa muuten henkeen vetämistä.

IN THIS ENTRY dandruff shampoo has some nice words to go with it.

tiistaina, elokuuta 15, 2006

Temppu ja kuinka se tehdään

Taikurit tekevät taikatemppuja, mutta se ei ole koko totuus. Hyvä taikuri ei tee pelkkää temppua, vaan rakentaa sen ympärille kokonaisvaltaisen esityksen.

Monet taikatemppuja ihmettelevät lapset saattavat uskoa, että taikurit osaavat oikeasti taikoa. Aikuiset tietävät, että kyse on tarkkaan harjoitellusta esityksestä, joka vain näyttää taikuudelta. Hyvän taikurin tunnistaa kuitenkin siitä, ettei tempuksi tiedetty temppu näytä siltä: sen kuuluu näyttää taikuudelta, eikä katsojalle saa jäädä minkäänlaista aavistusta siitä, miten taikuri teki temppunsa.

Katsokaa vaikka Montrealin Just for Laughs -festivaalilla nähtyä Ursula Martinezia: hänen Hanky Panky -esityksensä koostuu yhdestä ainoasta, hyvin vanhasta ja todennäköisesti myös hyvin yksinkertaisesta silmänkääntötempusta – punaisen liinan hävittämisestä nyrkin sisään ja sen esiin taikomisesta. Mutta tapa, jolla hän tempun tekee, ylevöittää sen taikuudeksi: Martinez tarttuu vanhoihin taikureihin liitettyihin ennakkoluuloihin, joihin kuuluu uskomus vaatteissa piilevistä salakätköistä, ja murskaa ne tekemällä saman tempun uudestaan ja uudestaan, kunnes hänellä ei ole jäljellä punaiselle liinalle mitään mahdollista salaista kätköä.

Tämä jos mikä on taikuutta. (Varoitus: Vaikka Martinezin esitys on tyylikäs, se sisältää paljasta pintaa. Jotkut saattavat närkästyä.)

[via: Digg.com]

IN THIS ENTRY a good magic act is more than just a trick.

maanantaina, elokuuta 14, 2006

Windowsin käytettävyysongelmat

Jos Linuxia ei lasketa, merkittäviä tietokoneiden käyttöjärjestelmiä on kaksi. Niistä toinen on tunnettu johdonmukaiseen käyttöliittymään, käytettävyyteen ja kauneuteen panostamisesta, kun taas toista on haukuttu juuri näiden seikkojen liiallisesta laiminlyömisestä.

Omaa podcastiaan vetävällä Chris Pirillolla oli kesäkuun alussa (jep, olen podcastien kuuntelussa vieläkin pari kuukautta jäljessä) vieraanaan Windows Vistasta opaskirjaa työstävä Ed Bott. He tiivistivät Windows Vistan Beta 2:ssa yhä olevat käytettävyys- ja kauneusvirheet yhteen asiaan: Microsoftilla ei ole ketään, jonka henkilökohtaisella vastuulla olisi huolehtia käyttöliittymän ulkoasusta ja johdonmukaisuudesta. Tämän vuoksi ohjelmoijien tekemät käytettävyysmokat jäävät liian helposti osaksi Windowsin koodia.

Vaikka Pirillolla on välillä hieman rasittava tarve olla enemmän oikeassa kuin hänen haastateltavansa, tuo podcast-jakso kannattaa kuunnella jo pelkästään värikkään keskustelun vuoksi.

IN THIS ENTRY Chris Pirillo learns why Windows has usability problems.

sunnuntaina, elokuuta 13, 2006

Suomi maailmankartalle

New York Timesin teknologiauutiset ovat noteeranneet suomalaisen Suunnon valmistaman gps-rannekellon:

The watch, which costs about $500, is made by the Finnish company Suunto. Inside its highly engineered 2.7 ounces are a multitude of functions for the thoughtful navigator, including an altimeter, electronic compass, thermometer and barometer, all meant for people who want to know not only their exact place in the world, but also the prospects of any sudden change in the weather.


IN THIS ENTRY one Finnish wrist watch maker is now famous in New York.

Hääahdistusta?

Subtv:n Teräsmieheni-sarjan tämänpäiväisen jakson kuvaus:

Lois potee hääahdistusta ja paljastaa yhdessä Clarkin kanssa epärehellisen biologin, joka on kloonannut presidentin pahat aikeet mielessään.

Onko häästressiä? Etkö ole varma, miksi? Syynä voivat olla myös nämä epärehelliset kloonaajat.

IN THIS ENTRY there are lots of reasons for wedding related anxiety.

sunnuntaina, heinäkuuta 23, 2006

007 missaa teemavuotensa

Vaikka Casino Royalea ei nähdä kankailla kuin vasta marraskuussa, Bond-elokuvien tuottajat Michael G. Wilson ja Barbara Broccoli ilmoittivat torstaina, että seuraavakin Bond-filmi, viralliselta järjestysnumeroltaan 22., on jo suunnitteilla ja saa ensi-iltansa toukokuussa 2008.

Järkyttävää asiassa ei ole tuon seuraavan filmin kiihkeä valmistumistahti – puolitoista vuotta on nopea pyrähdys verrattuna siihen, että Pierce Brosnanin Bond-filmien väli oli aina vähintään kaksi vuotta – vaan se, että Wilson ja Broccoli eivät pääse hyödyntämään kummankaan uuden elokuvan markkinoinnissa vuotta 2007. Seuraava yhtä mehevä tilaisuus tulee vasta tuhannen vuoden päästä, ja vaikka fani olenkin, en ole ollenkaan varma, kestääkö Bondin lumo aivan sinne asti.

Auringossa aiemmin:
Bond saa kuin saakin naisen (17.2.2006), Suklaahapon ihme (4.9.2005), Fanius yleistiedon varassa (28.8.2004).

IN THIS ENTRY I am shaken and stirred as there will be no new Bond film in the year 2007.

sunnuntaina, maaliskuuta 12, 2006

Hupia koneälystä

Kirjakauppa Amazonin koneäly tuottaa välillä huvittaviakin tuloksia. Aiemmin ostin kaupasta Vince Locken ja John Wagnerin sarjakuvakirjan A History of Violence. Nyt sain Amazonista markkinointikirjeen, joka oli selvästikin räätälöity "juuri minulle":

Dear Amazon.com Customer,

We've noticed that customers who have purchased A History of Violence also purchased A History of Violence. For this reason, you might like to know that A History of Violence will be released on March 14, 2006. You can pre-order your copy at a savings of 38% by following the link below.


Hassulta kuulostavan tautologian selittää kuitenkin se, että markkinoinnin kohteena ei nyt ollutkaan sarjakuva, vaan David Cronenbergin ajatuksia herättävän elokuvan (linkki kiinnostavaan Cronenbergin radiohaastatteluun: Real Player & Windows Media Player) dvd.

Senkin aion hankkia joskus, mutta en amerikkalaisesta Amazonista, koska en ole edes yrittänyt muuntaa dvd-soitintani aluekoodittomaksi. Kun vähän odottaa, filmin saa takuulla noin seitsemällä eurolla Anttilasta.

Auringossa aiemmin: Tarjouspäivistä toisiin (7.10.2005), Päivän miete (3.7.2005), iPodit leviävät (28.5.2005), Vajaat hyllyt (5.5.2005), Missä ovat kaikki N-Gagen pelit? (29.12.2004).

IN THIS ENTRY Amazon sends out funny promotional e-mails.

lauantaina, maaliskuuta 11, 2006

Anttila on vallattu

Lainaan itseäni, koska se on mukavaa. Kirjoitin viime vuoden toukokuussa, että Prisma oli ottanut iPod Mini -digisoittimet valikoimiinsa.

Tästä voi päätellä iPodin markkinaosuuden kasvavan pian Suomenkin digisoitinmarkkinoilla. Lopullista läpimurtoa povaan täällä kuitenkin vasta sitten, jos Anttila ottaa iPodit valikoimiinsa.

No, lopullinen läpimurto näyttää olevan käsillä. Näin Anttilan mainoslehtisessä iPod Nanon, joka korvasi mallina iPod Minin viime syyskuussa. Enää ei tarvitse eksyä Mac-liikkeeseen törmätäkseen iPodeihin, maailman myydyimpiin digisoittimiin.

Auringossa aiemmin: iTunesin soittolistavinkki (8.1.2006), Apple-linkki kateissa (13.10.2005), Nokiallakin mahdollisuus iTunes-puhelimeen (8.9.2005), Neljä syytä, miksi Apple korvaa iPod minin iPod nanolla (8.9.2005), Pienellä painettu präntti (6.7.2005).

IN THIS ENTRY iPods have reached Anttila.

lauantaina, maaliskuuta 04, 2006

Yhdysvaltain ydinpolitiikka ja kaksinaismoraali

Helsingin Sanomat huomioi tänään pääkirjoituksessaan Yhdysvaltain ja Intian solmiman sopimuksen rauhanomaista ydinenergiaa koskevasta yhteistyöstä maiden kesken.

"Sopimus ydinyhteistyöstä on vielä hyväksyttävä Yhdysvaltain kongressissa, jossa sillä on vaikutusvaltaisia arvostelijoita. Intia omistaa ydinaseen, eikä se ole mukana ydinsulkusopimuksessa. Tähänastisen lainsäädäntönsä pohjalta Yhdysvallat ei voisi toimittaa sille ydinteknologiaa lainkaan. Delhin sopimuksella Bush mullistaa Washingtonin pitkäaikaisen politiikan."


Presidentti George W. Bushin vetämä Yhdysvallat ei ole muutenkaan ulkopolitiikassaan aivan johdonmukainen:

"Intian kanssa solmitulla sopimuksella on silti myös kielteisiä vaikutuksia Washingtonille. Se jää alttiiksi syytöksille kaksinaismoraalista, kun se uhkailee ydinsulkusopimuksen hyväksynyttä Irania, mutta suosii ulkopuolelle jättäytynyttä Intiaa. Se tukee Israelin monopolia ydinaseisiin Lähi-idässä mutta on vain tyytyväinen, ettei Kiinalla ole Aasiassa enää samanlaista asemaa.

Noihin syytöksiin Washingtonilla on tosin ilmeinen vastaus: Israel ja Intia ovat kansanvaltaisia maita, kun taas Iran ja Kiina eivät ole."


Uutisissa näin Bushin vakuuttavan sopimuksen olevan hyvä asia Intialle, hyvä asia Yhdysvalloille ja hyvä asia koko maailmalle. Yhdysvallat, varsinkin republikaanihallintojen aikana, on perinteisesti osannut valita yhteistyökumppaninsa siten, että ne ovat eniten hyödyttäneet sen omia taloudellisia ja poliittisia etuja.

Kuinkahan käy nyt? Saammeko entistä turvallisemman vai vain entistä säteilevämmän tulevaisuuden?

Auringossa aiemmin: Kongressikin suomii Googlea ja kumppaneita (17.2.2006), Bush esittää Lennonin Imaginen (24.9.2005), Aguileran arvo (17.6.2005), Yläilmoissa (25.4.2005), Etäluettava passi (27.10.2004).

IN THIS ENTRY The United States seems to use double standards regarding how it reacts to other countries' use of nuclear energy.

lauantaina, helmikuuta 18, 2006

Yksilönvapaus myytävänä rahakkaimman logon omistajalle

Paitsi, että mainos kannattaa sijoittaa paikkaan, jossa se havaitaan mahdollisimman helposti, se kannattaa tietenkin suojata kilpailevien yhtiöiden mainonnalta.

TV1:n toimittaja Mika Rahkonen kertoo blogissaan hupaisia – ja osin pelottaviakin – anekdootteja siitä, millaisin eri tavoin kansainvälinen olympiakomitea varjelee Torinon talviolympialaisissa miljoonilla euroilla mainostavia sponsoreitaan ja heidän logojensa näkyvyyttä.

Sama kehitys on ilmeisesti jo ensi kesänä johtamassa tilanteeseen, jossa monikansallisten suuryhtiöiden dollarit, eurot ja jenit voivat muun muassa päättää meidän puolestamme, miten meidän on julkisiin tilaisuuksiin osallistuessamme pukeuduttava. Lainaus Rahkoselta:

Ensi kesän jalkapallon MM-kisoihin Saksaan on painettu pääsylippuja, jotka tarkkaan ottaen eivät ole samaisen Economistin mukaan pelkästään lippuja, vaan peruttavissa olevia oikeudellisia sopimuksia lipun maksaneen ja ottelupaikan välillä.

Ja sen sopimuksen mukaan katsomoon ei ole mitään asiaa, jos mukana on sellaisia näkyviä tuotemerkkejä, jotka eivät kuulu kisojen sponsoreille.


Kun itse olen osallistunut musiikkifestivaaleille tai konsertteihin, ovella on yleensä ratsattu laukku alkoholijuomien tai kameroiden varalta. Virallisen selityksen mukaan viinatsekkauksella halutaan pitää huoli siitä, ettei kukaan ole liian päissään yhteisessä tilaisuudessa, mutta kyllähän menettelyllä saadaan myös lisää maksavia asiakkaita jättikonserttien oluthanojen ääreen. Silti hyväksyn tämän, koska en halua istua konsertissa örisevän juopon vieressä.

Jalkapallon MM-kisojen esimerkki on kuitenkin huolestuttava siinä mielessä, että vieraiden tuotemerkkien kiellolla ei suojella mitään muuta kuin tilaisuuden järjestäjien tulonlähteitä, mutta samalla sillä rajoitetaan tavallisten ihmisten oikeutta päättää omasta julkikuvastaan.

Suuryritykset haluavat ostaa yksilönvapautemme. Kysymys kuuluu: suostummeko siihen?

Auringossa aiemmin: Mainos on tehty nähtäväksi (27.1.2006), "Imagine the possibilities", sanoo Kiefer (12.1.2006), Tarjouspäivistä toisiin (7.10.2005), Suuri voittofinaali (30.9.2005), iPodit leviävät (28.5.2005).

IN THIS ENTRY the game sponsors can soon decide, what I wear while attending the games.

perjantaina, helmikuuta 17, 2006

Bond saa kuin saakin naisen

James Bondin maine naistenmiehenä on pelastettu, vaikka osa uutissivustoista ehtikin esittää päinvastaisesta huolestuneita kommentteja.

Marraskuussa ensi-iltansa saavan Casino Royalen naispääosaan Vesper Lyndiksi on palkattu – nyt, melkoisen myöhässä ja kuvausten jo alettua – ranskalainen Eva Green, jonka ensimmäinen teatterielokuva oli Bernardo Bertoluccin The Dreamers (2003).

Seuraava kysymys tietenkin kuuluu, kuinka tarkasti Ian Flemingin ensimmäisestä Bond-romaanista sovitettu käsikirjoitus noudattaa Flemingin alkuperäisiä juonenkäänteitä, jotka eivät suoraan taivu perinteiseen Hollywood-kaavaan.

Ainakaan Daniel Craigin näyttelemä, aiempaa nuorempi Bond ei tapa viattomia. Se on periaatteessa tietenkin hyvä asia, mutta nähtäväksi jää, millainen vaikutus sillä on salaisesta agentista piirtyvään kuvaan. Flemingin alkuperäisissä kirjoissa 007 oli toisinaan hyvinkin julma ihminen.

Auringossa aiemmin: Suklaahapon ihme (4.9.2005), Fanius yleistiedon varassa (28.8.2004).

IN THIS ENTRY James Bond gets the girl, after all – at least for now.

Kongressikin suomii Googlea ja kumppaneita

Myös osa Yhdysvaltain kongressiedustajista on herännyt arvostelemaan Googlen, Yahoon, Microsoftin ja Ciscon tapaa suostua sensuroimaan kiinalaisille tarjoamiaan palveluja Kiinan hallituksen toiveiden mukaisesti, uutisoi nettisivusto Macworld.

Sensuuri näkyy esimerkiksi Googlen kiinalaisen kuvahaun hakutuloksissa, joista on poistettu Kiinan hallitukselle kiusalliset viittaukset Tiananmenin vuoden 1989 mielenosoituksiin.

Representative Tom Lantos and other members of the House International Relations Committee criticized Google Inc., Yahoo Inc., Microsoft Corp. and Cisco Systems Inc. for making profits a higher priority than free expression in China.

“Instead of using their power and creativity to bring openness and free speech to China, they have caved into Beijing’s outrageous, but predictable, demands simply for the sake of profits,” said Lantos, a California Democrat. “These captains of industry should have been developing new technologies to bypass the sickening censorship of government and repugnant barriers to the Internet. Instead, they enthusiastically volunteered for the Chinese censorship brigade.”


Kiinnostavaa on, että sananvapautta perinteisesti puolustaneiden kongressin demokraattiedustajien lisäksi näiden rikkaiden teknologiayhtiöiden arvosteluun on osallistunut myös osa republikaaniedustajista, joiden on yleensä ajateltu ajavan lähinnä rikkaiden yritysten ja ihmisten etuja:

Representative Christopher Smith, a New Jersey Republican, said he plans to introduce legislation spelling out what actions U.S. companies are required to take when doing business in “repressive” countries.


Aivan oikein osa demokraateista on kuitenkin muistuttanut, että myös Yhdysvaltain kannattaa katsoa ihmisoikeusasioissa peiliin:

Some Democrats also suggested the U.S. needed to examine its own human rights record, including revelations last year that President George Bush has authorized the National Security Agency to eavesdrop on Internet and telephone communications without court-issued warrants.

“I hope that as we preach to China, we practice what we preach,” said Representative Diane Watson, a California Democrat.


Toisena esimerkkinä mieleen tulee Guantanamon vankileiri, jonka vankien kohtelussa Yhdysvallat ei vieläkään noudata Geneven sopimusta. Viimeksi torstaina Yhdysvallat torjui YK:n vaatimuksen sulkea vankileiri.

Auringossa aiemmin: Tiananmenin kahdet kasvot (4.2.2006), Surffailua veitsen terällä (4.1.2006), Kävijämagneettina Aki Sirkesalo (8.1.2006), Maailma haltuun (9.10.2005), Bush esittää Lennonin Imaginen (24.9.2005).

IN THIS ENTRY members of the U.S. House of Representatives have critized american technology companies for "making profits a higher priority than free expression in China".

keskiviikkona, helmikuuta 08, 2006

Senkin, senkin... senkin hippi. Niin just, hippi.

En ole jaksanut käydä parturissa pitkään aikaan. Ei ole oikeastaan edes huvittanut. Hiukset ovat päässeet kasvamaan sen verran, etteivät ne enää pysy itsestään ojennuksessa. Aina välillä niitä pitää huiskia pois silmistä. Silloin kutittaa, kun hiuskiehkura kiusaa silmäkulmaa.

Hiuslakkaa tai jotain ihme muotoiluvaahtoa en käytä. En ole koskaan käyttänyt, enkä varmana kyllä aloita nytkään, pelkästään joidenkin hiusten takia.

Järjellä ajatellen nyt pitäisi olla ristiriitainen olo. Jos näen tuntemattoman tyypin, jolla on pitkät hiukset, siis miehen, ajattelen jotenkin alitajuisesti, että pitäisiköhän tuon käydä parturissa. Omalla kohdalla yhtä pitkät hiukset tuntuvat luonnollisilta, niitä ei tarvitse selitellä. Eihän kenenkään ole pakko käydä parturissa, jos ei huvita. Ketä se haittaa, jos minulla on pitkät hiukset? Pitkiä hiuksia on sitäpaitsi helpompi repiä, kun tuskastuu.

Jonkin tutkimuksen mukaan varmaan pitkähiuksisia miehiä pidetään epäluotettavampina kuin huoliteltujen kampausten miehiä. Pakkohan sen on olla töissäänkin tip top, kun se huolehtii itsestäänkin noin hyvin. Tosin saman logiikan mukaan kaikki lihavat ovat laiskoja ja finninaamaiset saamattomia. Jos se syö karkkia, se on takuulla tosi holtiton. Juotetaan se humalaan ja katsotaan, suuttuuko se tai rupeaako se puhumaan rumia. Kukaan ei mieti sitä, että ehkä kukaan ei opettanut pienenä käyttämään klerasilia tai laktasydiä, vaikka hammaslangasta ja -harjasta muistutti vaikka kuinka monta kertaa se sama teennäisesti hymyilevä hammashoitaja.

Jos niskahiukset ovat pitkät, se vasta onkin varma merkki. Toi on töissä ruotsinlaivalla, siellä syntikan takana tai sen rumpumiehen äänentarkkailijana, ja se laulaa joka päivää Leilaa ja saaristolaisvalsseja. Tai sitten se on naapurikunnan jääkiekkojoukkueen tsekkivahvistus, se, jota paikallislehdessä ylistetään ja selän takana kiroillaan, kun verot taas nousevat ylimääräisten käännöskustannusten takia.

Ihmiset luokittelevat toisia ihmisiä ulkonäön perusteella. Elämä on yhtä missikilpailua, mutta tässä kisassa Makuset myhäilee vasta nurkan takana, eikä kaikilla ole varaa omaan juontajaan, joka kysyy ratkaisevana kysymyksenä, haluatko pelastaa köyhät vai lopettaa sodat, jos olisi pakko valita.

Yleensä on pakko valita. Kahdesta tai useammasta vaihtoehdosta, joista mikään ei tunnu hyvältä. Helpointa on lykätä omaa valintaa eteenpäin, taas päivällä ja päivällä, kun aamulla on väsyksissä, päivällä kiire töissä, illalla pitää olla sosiaalinen ja loppuillasta väsyttää taas liikaa.

Missä välissä mitään ehtii tehdä? Missä vaiheessa voi pysähtyä, järjestää kirjahyllyn ja vain olla, ja sitten hivutellen vasta pikkuhiljaa ryhtyä siirtelemään niitä veroilmoituspinoja, kuitteja, opiskelumuistiinpanoja, lehtileikkeitä, valokuvia, dvd-levyjä ja kaikkea sitä, mikä joka päivä, joka ikinen päivä, ottaa takaraivoon, kiusaa silmäkulmaa, kun mikään ei koskaan tule valmiiksi. Edes parturiin ei ehdi.

IN THIS ENTRY too much hair causes trouble.

maanantaina, helmikuuta 06, 2006

Ken on heistä kaikkein kaunein

Nyt tulee valitusta, pahoittelen jo etukäteen.

Kun suunnittelette blogienne ulkoasua, älkää tehkö merkintöjen lukemisesta tarpeettoman hankalaa, jos voitte siihen mitenkään itse vaikuttaa. Hyväkin teksti jää lukematta, jos sen esillesaamiseksi pitää nähdä kohtuuttomasti vaivaa (mikä netin ylitsevyöryvässä blogitarjonnassa tarkoittaa muun muassa liiallista linkkien klikkailua).

Esimerkki 1: SchizoBlogin arkistonäkymässä ei enää voi lukea yhdellä silmäyksellä kaikkia kuukauden aikana kirjoitettuja merkintöjä, ainoastaan niiden alkulauseet. Lukemista varten jokaista merkintää on klikattava erikseen, mikä tarkoittaa, että vanhat tekstit jäävät pääsääntöisesti lukematta.

Esimerkki 2: Osa Tuhat sanaa -blogin merkinnöistä näkyy pääsivulla kokonaan, mutta joissakin pidemmissä merkinnöissä (esim. 6.1.2006 julkaistussa merkinnässä "Markkinointi etsii uutta suuntaa podcasteissa") perässä on viesti "lue loputkin". Muutaman kerran on käynyt, että linkistä klikkaamalla ei silti ole tullut eteen enempää tekstiä, vaan "loput" on tarkoittanut vain muutamaa päänäkymässä alkujaan piiloon jäänyttä ylimääräistä tyhjää riviä. Se turhauttaa. Onneksi näin ei sentään käy usein.

Osittain piilotettua merkintää voi silti käyttää luovastikin, mitä esimerkiksi Ykstoista harrastaa. Esimerkki 3: Silloin, kun merkinnästä on tulossa liian pitkä, yksityiskohdat jätetään merkinnän omalle sivulle. Tällaiset harkitut piilottamiset ovat aivan ok. (Vierittäkää vaikkapa Ykstoistan päänäkymää 2.2.2006 päivätyn Jumalat ja vihaajat -merkinnän kohdalle. Linkki merkinnän omalle sivulle on niiden kolmen pisteen alla.)

Ulkoasukritiikistä huolimatta pidän silti edelleen sekä SchizoBlogin että Tuhat sanaa -blogin merkintöjen sisällöstä. Kiitokset niiden teksteistä.

Päivitys 8.2.2006: Hui, asiat korjaantuivat melkein silmänräpäyksessä. SchizoBlogissa kuukausimerkinnät ovat jälleen helppolukuisia ja Tuhat sanaa -blogissakin mainitsemani asia otetaan jatkossa huomioon. Suuret kiitokset.

Auringossa aiemmin: Uusi ilme (1.1.2006), Roskaa, sanoi hän (31.8.2005), Etusivu uusiks (valmiilla ideoilla) (4.4.2005), Kohti yksinkertaisempaa (3.4.2005), Säätö jatkuu (27.12.2004).

IN THIS ENTRY some layouts are harder to read than others.

sunnuntaina, helmikuuta 05, 2006

Mustapukuinen mies

Kas, Technoratin liki kaikkialle yltävä silmä ilmoittaa Lausutaan kuten kirjoitetaan -blogin Dyron haluavan tietää, mitä minulla on tällä hetkellä ylläni.

Jotta osaan vastata kaikkien taiteen sääntöjen mukaan, kerrataan taiteen säännöt:

Tehtävänanto: Kerron mitä minulla on päälläni, kun saan tämän haasteen. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä. [via LL:n kommentti samassa blogissa]

Aloitetaan.

Mustat ohuet sukat ovat osoittautuneet ylivoimaisiksi ala-asteaikoina säännöllisesti käyttämiini tennissukkiin verrattuna. Ohuet sukat eivät hiosta, eivätkä ala niin herkästi haisemaan. Musta väri sopii suurin piirtein kaikkien muiden värien kanssa yhteen. Sukkien täytyy kuitenkin pysyä itsestään ylhäällä: inhoan lurppasukkia, jotka ovat koko ajan valumassa nilkkoihin, koska ne tuntuvat iljettäviltä jalassa.

Mustissa boksereissani on hevosen kuva. Alushousujen värillä ei ole väliä, koska eivät ne kuitenkaan näy vaatteiden alta, mutta on tärkeää, että ne ovat bokserimallia. Lopetin uimahousutyyppisten alushousujen (onko niillä jokin oma nimi?) käytön teini-iässä todettuani, ettei niiden muotoilu sovi miehen fysiikalle, ellei mies satu olemaan masokisti.

Musta t-paita on tänään vailla mitään logoja tai muita koristeita. Yksivärisyys ja brändittömyys ovat t-paidan ideaali, jonka tajusin joskus yläasteella nähdessäni Phil Collinsin pitävän Genesiksen konsertissa yllään yksivärisen harmaata, logotonta t-paitaa. Minun kohdallani ideaali ei tosin toistu kovin usein, sillä muissa t-paidoissani on pääsääntöisesti jokin teksti (kuten Kaustinen) tai kuva (parissakin esimerkiksi Sting). Useimmat t-paitani ovat joko mustia tai valkoisia, muut värit ovat muiden vaatteiden kanssa epäkäytännöllisempiä.

Mustat oloasuhousut tai college-housut, miksi näitä nyt kutsutaan, ovat jalassani melkein aina kotona ollessani – siis silloin, kun ei ole vieraita kylässä. Pehmeät housut ovat tarpeeksi kevyet ja tilavat, etteivät ne paina tai ahdista. Jos unohdan kotona jalkaani kaupungilla käyttämäni kovempaa kangasta olevat housut, olo muuttuu jossain vaiheessa huomaamatta epämukavaksi.

Tämä riittääkin sunnuntaiaamun kotivarustukseksi. Usein ylläni on kotona vielä college-paita, jos alkaa tulla kylmä, yleensä musta tai vihreä.

Dan Aykroyd ja John BelushiHuomaan itsekin hieman yllättyväni, että valitsen ylleni mielellään mustaa. Se saattaa johtua siitä, että en kovin paljon pidä vaatteiden valitsemisesta. Voisin oikeastaan hyvin kuvitella itselleni Kärpänen-elokuvan tiedemiehen Seth Brundlen vaatekaapin, jossa kaikki puvut olivat samanlaisia valinnanvaikeuden eliminoimiseksi.

Jos en käyttäisi mustia vaatteita, värivalintani olisi todennäköisesti tummanvihreä tai tummanruskea.

Kenen käyttämät vaatekerrat haluaisin itse saada selville? Haastan Ykstoistan, Mud and Pasten, Mikko Saaren elämän ja mielipiteet, Omenatarhablogin ja Kuution.

Auringossa aiemmin: Mainos on tehty nähtäväksi (27.1.2006), Päivän miete (3.7.2005), Nina af E ehti ensin (4.2.2005), Misseyden merkitykset (31.8.2004).

IN THIS ENTRY I notice I wear black all the time.

lauantaina, helmikuuta 04, 2006

Tiananmenin kahdet kasvot

Lainaan Schizoblogin Kiina-merkintään kommentoinutta Bitteniä, koska minua hätkähdytti hänen esittämänsä ajatuksen konkreettisuus.

Tuosta tulikin mieleeni tämä:
http://charmy.tky.hut.fi/google_china.jpg
Ja sitten Suomen hakuun sama sana...
http://images.google.fi/images?q=tiananmen&hl=fi&btnG=Etsi+kuvia


Verratkaapa tuloksia.

Googlen ratkaisua sensuroida kiinalaista hakusivustoaan on puitu netissä päivät läpensä, mutta on havainnollista nähdä, mitä se tarkoittaa käytännössä.

Voittoa tavoittelevalla yrityksellä ei tietenkään ole mitään velvoitetta välittää koko totuutta. Googlen tapauksessa on kuitenkin kiinnostava yksityiskohta, että amerikkalainen kapitalismia edustava yritys on lähtenyt pönkittämään sosialistisen kiinalaishallituksen asemaa ja pyrkimyksiä tiedonkulun rajoittamiseen. Eikä se ole tietenkään ainoa tapaus, aiemminhan Kiinan talutusnuoraan ovat antautuneet muun muassa Yahoo sekä Microsoft.

Kiinan on arvioitu olevan myös hitaalla matkalla kohti markkinataloutta, mutta toistaiseksi se aikoo pitää kiinni tiukasti kansalaistensa tiedontasosta pystyäkseen kontrolloimaan heitä mahdollisimman pitkään. Ehkä Matrix-elokuvien tarina kansalaisia harhauttavista tietokoneista olikin allegoria kiinalaisista.

Auringossa aiemmin: Surffailua veitsen terällä (4.1.2006), Kävijämagneettina Aki Sirkesalo (8.1.2006), Maailma haltuun (9.10.2005), Tylyä mutta niin kaunista (6.5.2005), Yläilmoissa (25.4.2005).

IN THIS ENTRY the Tiananmen Square shows it's two faces with Google.

perjantaina, helmikuuta 03, 2006

Ymmärrys kietoutuu kokemukseen

Siitä, mitä ei osaa tai tiedä, ei voi riemuita.

Mutta tieto ei yksin riitä. Täytyy olla kokemusta, omakohtaista tuntumaa, ennen kuin asiat ymmärtää teorian pintatason läpi, fraasien tai markkinointilauseiden sumentamatta harkintakykyä tai kriittisyyttä.

Se, mitä seuraavaksi kerron, kuulostaa banaalilta aloitukseeni nähden, mutta juuri tämä oli arkisen oivallukseni taustalla: nettiä selatessa olin aiemmin painanut linkkiä, joka vahingossa avasi käyttämäni musiikin soitto-ohjelman, iTunesin. Se johti siihen, että parhaillaan kuuntelen musiikkia, jonka joku toinen on ripannut cd-levyiltä omalle kannettavalle koneelleen.

Olen tiennyt aiemminkin, että iTunesia voi käyttää omassa tietokoneessa olevien kappaleiden jakamiseen streaminä muille verkon yli, mutta nyt, istuessani yliopistolla ja ollessani tietokoneellani yhteydessä langattomaan wlan-verkkoon, tajusin sen käytännössä. iTunesin vasempaan reunaan oli kaikessa hiljaisuudessa ilmestynyt uusi soittolistamerkintä – Jaettu musiikki – jota painamalla taivas aukeni: sen takaa ohjelmani musiikkikirjastoon ilmestyi 6591 uutta kappaletta. Jonkun toisen ihmisen kaikki tietokoneella olevat jaetut biisit olivat ilmestyneet omalle koneelleni.

Tajutonta. Tietenkään en voi kopioida niitä suoraan omaan kannettavaani iTunesiin rakennettujen rajoitusten vuoksi, mutta voin selata listaa, soittaa sieltä (kuulokkeisiini, kirjastossa kun ollaan) kappaleita ja järjestellä näkymää mieleisekseni. 6591 kappaletta tarkoittaa, että jos tämä tuntematon etäkone pysyy yhteydessä samaan verkkoon, voisin kuunnella musiikkia hänen koneeltaan yhtäjaksoisesti 20 päivän, 16 tunnin ja reilun 36 minuutin ajan.

Parhaillaan kuulokkeista soi First Time I Ever Saw Your Face Johnny Cashin laulamana. Äsken tuli Cashin renderöinti Stingin säveltämästä Hung My Headista ja sitä ennen Bridge Over Troubled Water. Jos haluaisin, voisin valita kuunneltavaksi myös Pink Floydia, Dire Straitsia, Kitaroa, Metallicaa tai Pet Shop Boysia – tai kymmeniä muita bändejä, joista minulla ei ole ennen ollut hajuakaan.

Mikä parasta, kenenkään tekijänoikeuksiakaan ei rikota, koska musiikki tulee omalle koneelleni streaminä, eikä varsinaisina tiedostoina, enkä siis saa niitä talteen myöhempää kuuntelua varten. (Vaikka minulla on kyllä sellainen olo, että joku varmasti on keksinyt keinon kaapata kappaleet siitäkin huolimatta.)

Opettavaisinta kaikessa on juuri se, että olen tiennyt tämän kaiken olevan mahdollista, enkä siltikään ole tajunnut, mitä se oikeasti merkitsee. Uusia musiikkielämyksiä, jotka joku toinen on suodattanut ja suositellut.

Auringossa aiemmin: iTunesin soittolistavinkki (8.1.2006), Kotipolttoisten valkeat selät (28.9.2005), Nokiallakin mahdollisuus iTunes-puhelimeen (8.9.2005), Konsertti takapihalla (8.9.2005), Pienellä painettu präntti (6.7.2005).

IN THIS ENTRY I accidentally trip into the shared music feature in iTunes jukebox software and it feels great.

Alias ei säästä ketään

Aliaksen neljäs tuotantokausi päättyi Nelosella torstai-iltana jaksoon, jonka lopussa VaughnSydneyn pitkäaikainen rakastettu, CIA-työkaveri ja ainoa ihminen, jonka luotettavuutta ei ole sarjan kuluessa tarvinnut epäillä – ilmoitti, ettei hänen nimensä olekaan oikeasti Vaughn ja ettei hän välttämättä sittenkään ole hyvien puolella.

Alias ei säästä ketään. Sydneyn huonot suhteet terroristijärjestö SD-6:ssa pitkään toimineeseen isään Jackiin aiheuttivat aikoinaan ensimmäiset hankaluudet. Sittemmin osoittautui, että Sydneyn kuolleeksi luultu äiti on kyllä hengissä mutta on KGB:n agentti ja että sarjan paha päällikkö Sloane on itse asiassa Sydneyn sisarpuolen isä. Sydney itse joutui toimimaan koko ensimmäisen tuotantokauden CIA:n ja SD-6:n kaksoisagenttina.

Työsuhteet, viholliset, liittolaiset ja ihmissuhteet sekoittava sarja on neljännellä tuotantokaudellaan hieman löystynyt, sillä juonenkäänteet eivät enää ole olleet yhtä teräviä kuin valeasuja yhtenään vaihtavan Jennifer Garnerin taistelutaidot. Vaughnin paljastuksesta on silti hyvä lähteä viimeiselle viidennelle kaudelle.

Sarjan luoja J. J. Abrams on luvannut paljastaa silloin kaiken.

Auringossa aiemmin: Rannat ja rinnat ruutuun (4.9.2005), Suklaahapon ihme (4.9.2005), Rautanaisen mairea hymy (1.9.2004), Viisitoista vuotta venuksena (24.4.2004).

IN THIS ENTRY Vaughn from Alias also has some secrets in the season four finale.

torstaina, helmikuuta 02, 2006

Rivienväliuutisista, hyvää iltaa

Uutiset ovat hauskoja. Ylen Tv-uutiset to 2.2. klo 20.30:

"Keskusta purki presidentinvaalitappion aiheuttamaa mieliharmia ja nosti yllättäen varapuhemieheksi Sirkka-Liisa Anttilan."

Voin kuvitella eduskunnan takahuonepuheet: Kun me ei päästy presidentiksi, niin siinä teille kostoksi Anttila.

"Välillä tuntuu, että SDP on SAK:n poliittinen osasto." – Jyri Häkämies

Jos SAK:lla on poliittinen siipi, onko sillä myös terroristisiipi?

Auringossa aiemmin: Kymmenen uutisten vaalipäivän loppukevennys (15.1.2006), Kaksi havaintoa tsunamiuutisoinnista (30.12.2004), MTV3:lla kuultua (29.12.2004), Etäluettava passi (27.10.2004), Konservatismin konservointipäivä (7.6.2004).

IN THIS ENTRY the news are sometimes quite funny.

sunnuntaina, tammikuuta 29, 2006

Viimeisiä ääniä viedään

Oletko jo käynyt äänestämässä? Tätä kirjoitettaessa on vielä noin yksi tunti ja kymmenen minuuttia aikaa vaikuttaa siihen, kenet valitaan valtiolle seuraavaksi kuudeksi vuodeksi pätkätöihin.

Vuonna 2000 Tarja Halosen ja Esko Ahon erotti lopulta toisistaan vain noin 103 000 ääntä. Jos tilanne on nyt Halosen ja Sauli Niinistön välillä yhtä tiukka, kuten sen on uumoiltu olevan, tämän hetken ja kello kahdeksan välillä koko valtakunnassa annetut äänet todennäköisesti ratkaisevat tämänkertaisten vaalien tuloksen.

Jos et ole vielä äänestänyt, sitä sopii miettiä. Saatat olla presidentintekijä.

Päivitys 30.1.2006: Laitetaan vielä illan luvut kehiin. Tarja Halonen keräsi nyt 112 886 ääntä enemmän kuin Sauli Niinistö, suhde heidän välillään oli 51,8 % – 48,2 %. Äänestysprosentti oli 77,2, kun se kuusi vuotta sitten oli toisella kierroksella 80,2, kertoo Yleisradio.

Auringossa aiemmin: Äänen antamisen oikeus ja vääryys (28.1.2006), Kymmenen uutisten vaalipäivän loppukevennys (15.1.2006), Tie vatsaan käy äänestyskoppien kautta (15.1.2006), Konservatismin konservointipäivä (7.6.2004).

IN THIS ENTRY the last votes of the day have equal importance with the votes given earlier.

lauantaina, tammikuuta 28, 2006

Äänen antamisen oikeus ja vääryys

En näköjään ole ainoa, jolla on aitoja vaikeuksia päättää, kumman presidenttiehdokkaan numeron piirrän sunnuntaina valtion kustantamiin kuponkeihin – aiheeseen ovat tarttuneet ainakin Ykstoista ja Kasvi.

Toiset ovat jo ehdokkaansa valinneet ja julistaneet sen myös ääneen, kuten esimerkiksi Penumbrassa, Pinserissä, SchizoBlogissa ja Sedis Blogissa on tehty.

Kolmannet ihmettelevät, miten niin en tiedä vieläkään omaa ehdokastani. Usein nämä kolmannet ovat samoja ihmisiä, jotka näkevät tämänkertaisten presidentinvaalien toisen kierroksen suorapiirteisenä vasemmiston ja oikeiston kamppailuna – ensin vain mietitään, kannattaako oikeiston vai vasemmiston aatetta ja sen jälkeen tekstataan paperiin jompi kumpi numeroista. Tätä näkemystä tukevat myös puolueet: Vasemmistoliitto ryhmittyi Sdp:n Tarja Halosen taakse jo ennen ensimmäistä kierrosta, ja Keskustan rivit ovat viimeiset kaksi viikkoa julistaneet porvarioikeistoyhteistyön autuutta Kokoomuksen Sauli Niinistön rinnalla.

Minä en näe tässä vastakkain vasemmistoa ja oikeistoa. Jos niin olisi, tietäisin oitis, ketä äänestäisin.

Kokoomus on selkeästi oikeistopuolue, mutta niin on Sdp:kin, tosin sammutetuin lyhdyin. Oma poliittinen muistini yltää 1990-luvun alkuun, ja vähintään siitä lähtien Sdp:n linjaukset ovat liipanneet enemmän kunkin päähallituskumppaninsa – vuoroin Keskustan, vuoroin Kokoomuksen – politiikkaa kuin perinteisiä vasemmistoaatteita. Hyvästä esimerkistä käyvät Sdp:n pitkäaikaisen keulakuvan Paavo Lipposen Nato-myönteiset kannat.

Valitseminen Halosen ja Niinistön väliltä antaa lopputulokseksi vain huonoja vaihtoehtoja. Pitäisikö äänestää miestä, joka televisiohaastatteluissa ilmoittaa, että on vain luonnollista, että hyvien aikojen koittaessa varallisuus kertyy ensivaiheessa pelkästään hyväosaisille? Vai äänestääkö naista, jonka taustapuolue on pitkään käyttänyt yhtenä taktiikkanaan vastapuolen soraäänten yksipuolista jyräämistä (esimerkkeinä Mauno Koivisto ja Paavo Lipponen [via Penumbra])?

Kumpaan ikinä päädynkin, olo tuntuu joka tapauksessa rikolliselta. Toisaalta en osaa kuvitellakaan, että jättäisin ääneni valtiollisissa vaaleissa käyttämättä, vaikka se saattaisikin lievittää tuskaa siinä vaiheessa, kun Presidentti, kumpi sitten onkin, kohta alkavalla kuusivuotiskaudella tekee ensimmäisen suuren virheensä.

Sääliksi käy kaksipuoluejärjestelmissä asuvia ihmisiä (esimerkiksi amerikkalaisia), jotka joutuvat käytännössä joka vaaleissa vastaavan kahden kaupan eteen.

Auringossa aiemmin: Kymmenen uutisten vaalipäivän loppukevennys (15.1.2006), Tie vatsaan käy äänestyskoppien kautta (15.1.2006), Konservatismin konservointipäivä (7.6.2004).

IN THIS ENTRY the two candidates for The President are equally bad.

perjantaina, tammikuuta 27, 2006

Kuvat hakusessa

Flickrissä on hauska selailla kuvia hakusanojen avulla, mutta sivustolle ladattujen kuvien ja niihin liitettyjen hakusanojen valtaisa määrä huimaa, jos asiaa oikein ajattelee.

Findr esittelee toisenlaisen tavan selata Flickr-kuvia hakusanojen avulla. Laveasti monitoria syövä palvelu vaatii tosin ison näytön: oma 1024 x 768 pikselin ruutuni osoittautui liian pieneksi.

Fastr puolestaan valjastaa Flickrin kuvien hakusanat sananarvauspelin pohjaksi.

Auringossa aiemmin: Kävijämagneettina Aki Sirkesalo (8.1.2006), Blogikuvien kohtalo (3.1.2006).

IN THIS ENTRY Findr goes after Flickr tags.

Mainos on tehty nähtäväksi

Niinhän se on, että mainos kannattaa sijoittaa sellaiseen paikkaan, jossa se huomataan mahdollisimman helposti.

Kööpenhaminassa virtuaalinen, kolmiulotteisesti projisoitu vaatteidenvaihtaja (.mpg) pistettiin strippaamaan illalla ostoskeskuksen ikkunaan.

Kiovassa valokuvausmessuilla Kodak painatti uuden logonsa mainosneitojen alushousuihin, pyysi näitä pudottamaan pikkuesineitä "vahingossa" maahan ja nostelemaan niitä säännöllisin väliajoin (ensimmäisen, toisen, kolmannen ja neljännen kerran).

[Aiheesta lisää The Spunker -blogissa: "3D Strippin'" ja "Kodak Assvertising"]

Kun Suomessa markkinatuomioistuin on puuttunut muun muassa Panu-tytön maalimainoksiin ja Lolan porakone-esittelyihin, voi vain kuvitella, mitä se sanoisi edellä mainitusta kiovalaisesta kampanjasta.

Päivitys 28.1.2006: Alkuperäiset linkit Kööpenhaminan ja Kiovan ihmeitä käsitelleeseen blogiin lakkasivat toimimasta, joten korvasin ne suorilla linkeillä mpg-elokuvaan ja jpg-kuviin.

Auringossa aiemmin: "Imagine the possibilities", sanoo Kiefer (12.1.2006), Tarjouspäivistä toisiin (7.10.2005), Suuri voittofinaali (30.9.2005), iPodit leviävät (28.5.2005), Ohjaajien uusimmat (24.4.2005).

IN THIS ENTRY there's new (or rather old) innovations in advertising.

sunnuntaina, tammikuuta 15, 2006

Kymmenen uutisten vaalipäivän loppukevennys

– Ja tähän lopuksi, kerrotaanko vielä äänestysprosentti?
– Kerrotaan vain.
– Äänestysprosentti oli näissä vaaleissa jämptit 73,8 prosenttia.

MTV3:n Kymmenen uutisissa ei tänään presidentinvaalien äänestyspäivänä ollut ennalta nauhoitettua loppukevennystä. Nähtävästi uutispäällikön mielestä sellaiseksi riitti uutisankkureiden kertoma päivän äänestysprosentti, joka oli nyt alhaisempi kuin vuonna 2000. Silloin presidenttiä kävi äänestämässä 76,9 prosenttia suomalaisista.

Liekö myös kuulunut osaksi päivän loppukevennyksen strategiaa, että uutisankkurin ilmoittama lukukin meni vähän pieleen: laskennan valmistuttua lopullisissa tuloksissa äänestysprosentti kohosi vielä yhdellä kymmenyksellä 73,9 prosenttiin.

Auringossa aiemmin: Tie vatsaan käy äänestyskoppien kautta (15.1.2006), Kaksi havaintoa tsunamiuutisoinnista (30.12.2004), MTV3:lla kuultua (29.12.2004), Etäluettava passi (27.10.2004), Konservatismin konservointipäivä (7.6.2004).

IN THIS ENTRY the ten o'clock news had some creative fun with the voting percentage.

Tie vatsaan käy äänestyskoppien kautta

Ykstoistan tiukan vaalianalyysin jälkeen sunnuntain presidenttiäänestykseen voi lähteä ikään kuin puhtaalta pöydältä.

Lauantaina aamupäivällä Turun keskustassa elettiin jo melkoista vaaliextravaganzaa, kun usean ehdokkaan tukijoukot toivat kävelykadulle ja torille esille viimeisiä houkutuksen siemeniä.

Halosen kannattajat olisivat halunneet tarjota minulle hernekeittoa, Laxin kannattajat olisivat halunneet tarjota karkkia, Vanhasen kannattajat olisivat halunneet tarjota kahvia sekä pullaa ja Jeesuksen kannattajat olisivat halunneet pelastaa sieluni.

Hautalan, Kalliksen, Lahden, Niinistön ja Soinin kojuja en läpikulkumatkallani nähnyt, mutta mitäköhän heidän putiikeissaan olisi ollut jaettavana? Arvaan: Hautalalla fetasalaattia, Kalliksella piispanmunkkeja, Lahdella vesirinkeleitä, Niinistöllä tuulihattuja ja Soinilla nakkikeittoa.

Hei, noistahan saisi jo menyn seuraaviin Linnan juhliin.

Kannattaa siis äänestää.

Auringossa aiemmin: Ruokatottumusten purkua (12.8.2005), Pääsiäiskysymys (29.3.2005), Se itsehillinnästä (19.9.2004), Konservatismin konservointipäivä (7.6.2004), Vihreä vaihtoehto (6.5.2004).

IN THIS ENTRY the motorway to citizens brain goes through stomach.

torstaina, tammikuuta 12, 2006

"Imagine the possibilities", sanoo Kiefer

Intelin Core Duo -prosessorin ja iMacin yhdistelmää hehkuttava Applen uusi televisiomainos on riemastuttava:

For years it's been trapped inside pcs, inside dull little boxes, dutifully performing dull little tasks, when it could have been doing so much more...


Kuunnelkaapa selostajan ääntä. Sehän on muun muassa jännityssarja 24:sta tuttu Kiefer Sutherland!

Auringossa aiemmin: Historiaa silmien edessä (11.1.2006), iTunesin soittolistavinkki (8.1.2006), Apple-linkki kateissa (13.10.2005), Maailma haltuun (8.10.2005), Nokiallakin mahdollisuus iTunes-puhelimeen (8.9.2005).

IN THIS ENTRY Apple has hired Kiefer Sutherland to do some engaging voice acting.

keskiviikkona, tammikuuta 11, 2006

Historiaa silmien edessä

Tulevaa historiankirjoitusta varten:

Tiistaina 10.1.2006 Apple esitteli ensimmäiset Intelin prosessoreilla varustetut tietokoneensa: peruskäyttäjille julkaistiin iMac ja ammattikäyttöön kannettava 15,4-tuumainen MacBook Pro, joka samalla korvaa PowerBook-tuotenimen.

Enää Intelin prosessorit eivät siis ole pc-koneiden yksityisomaisuutta.

Erikoista on paitsi se, että koneet ovat pari neljä kertaa G5- ja G4-prosessoreilla varustettuja vanhoja iMacejä ja PowerBookeja tehokkaampia, myös se, että vanhat konemallit ovat yhä myynnissä samalla hinnalla ainakin Applen omassa verkkokaupassa. Mutta kuka enää haluaa ostaa PowerBook G4:n tai iMac G5:n, jos samalla rahalla saa uudemman koneen, enemmän tehoa ja prosessorin, jolle jatkossa kaikki Mac-ohjelmat pääsääntöisesti koodataan?

Apple myös helpotti Inteliin siirtymisen aiheuttamia vaikeuksia kertomalla, että aikataulu on nopeutunut: aiemmin ilmoitetusta poiketen kaikki Macit saavat sisuksiinsa Intelin prosessorit jo vuoden 2006 aikana.

Auringossa aiemmin: iTunesin soittolistavinkki (8.1.2006), Apple-linkki kateissa (13.10.2005), Maailma haltuun (8.10.2005), Nokiallakin mahdollisuus iTunes-puhelimeen (8.9.2005), Neljä syytä, miksi Apple korvaa iPod minin iPod nanolla (8.9.2005).

IN THIS ENTRY the first Apple Intel Macs have been released.