lauantaina, helmikuuta 18, 2006

Yksilönvapaus myytävänä rahakkaimman logon omistajalle

Paitsi, että mainos kannattaa sijoittaa paikkaan, jossa se havaitaan mahdollisimman helposti, se kannattaa tietenkin suojata kilpailevien yhtiöiden mainonnalta.

TV1:n toimittaja Mika Rahkonen kertoo blogissaan hupaisia – ja osin pelottaviakin – anekdootteja siitä, millaisin eri tavoin kansainvälinen olympiakomitea varjelee Torinon talviolympialaisissa miljoonilla euroilla mainostavia sponsoreitaan ja heidän logojensa näkyvyyttä.

Sama kehitys on ilmeisesti jo ensi kesänä johtamassa tilanteeseen, jossa monikansallisten suuryhtiöiden dollarit, eurot ja jenit voivat muun muassa päättää meidän puolestamme, miten meidän on julkisiin tilaisuuksiin osallistuessamme pukeuduttava. Lainaus Rahkoselta:

Ensi kesän jalkapallon MM-kisoihin Saksaan on painettu pääsylippuja, jotka tarkkaan ottaen eivät ole samaisen Economistin mukaan pelkästään lippuja, vaan peruttavissa olevia oikeudellisia sopimuksia lipun maksaneen ja ottelupaikan välillä.

Ja sen sopimuksen mukaan katsomoon ei ole mitään asiaa, jos mukana on sellaisia näkyviä tuotemerkkejä, jotka eivät kuulu kisojen sponsoreille.


Kun itse olen osallistunut musiikkifestivaaleille tai konsertteihin, ovella on yleensä ratsattu laukku alkoholijuomien tai kameroiden varalta. Virallisen selityksen mukaan viinatsekkauksella halutaan pitää huoli siitä, ettei kukaan ole liian päissään yhteisessä tilaisuudessa, mutta kyllähän menettelyllä saadaan myös lisää maksavia asiakkaita jättikonserttien oluthanojen ääreen. Silti hyväksyn tämän, koska en halua istua konsertissa örisevän juopon vieressä.

Jalkapallon MM-kisojen esimerkki on kuitenkin huolestuttava siinä mielessä, että vieraiden tuotemerkkien kiellolla ei suojella mitään muuta kuin tilaisuuden järjestäjien tulonlähteitä, mutta samalla sillä rajoitetaan tavallisten ihmisten oikeutta päättää omasta julkikuvastaan.

Suuryritykset haluavat ostaa yksilönvapautemme. Kysymys kuuluu: suostummeko siihen?

Auringossa aiemmin: Mainos on tehty nähtäväksi (27.1.2006), "Imagine the possibilities", sanoo Kiefer (12.1.2006), Tarjouspäivistä toisiin (7.10.2005), Suuri voittofinaali (30.9.2005), iPodit leviävät (28.5.2005).

IN THIS ENTRY the game sponsors can soon decide, what I wear while attending the games.

perjantaina, helmikuuta 17, 2006

Bond saa kuin saakin naisen

James Bondin maine naistenmiehenä on pelastettu, vaikka osa uutissivustoista ehtikin esittää päinvastaisesta huolestuneita kommentteja.

Marraskuussa ensi-iltansa saavan Casino Royalen naispääosaan Vesper Lyndiksi on palkattu – nyt, melkoisen myöhässä ja kuvausten jo alettua – ranskalainen Eva Green, jonka ensimmäinen teatterielokuva oli Bernardo Bertoluccin The Dreamers (2003).

Seuraava kysymys tietenkin kuuluu, kuinka tarkasti Ian Flemingin ensimmäisestä Bond-romaanista sovitettu käsikirjoitus noudattaa Flemingin alkuperäisiä juonenkäänteitä, jotka eivät suoraan taivu perinteiseen Hollywood-kaavaan.

Ainakaan Daniel Craigin näyttelemä, aiempaa nuorempi Bond ei tapa viattomia. Se on periaatteessa tietenkin hyvä asia, mutta nähtäväksi jää, millainen vaikutus sillä on salaisesta agentista piirtyvään kuvaan. Flemingin alkuperäisissä kirjoissa 007 oli toisinaan hyvinkin julma ihminen.

Auringossa aiemmin: Suklaahapon ihme (4.9.2005), Fanius yleistiedon varassa (28.8.2004).

IN THIS ENTRY James Bond gets the girl, after all – at least for now.

Kongressikin suomii Googlea ja kumppaneita

Myös osa Yhdysvaltain kongressiedustajista on herännyt arvostelemaan Googlen, Yahoon, Microsoftin ja Ciscon tapaa suostua sensuroimaan kiinalaisille tarjoamiaan palveluja Kiinan hallituksen toiveiden mukaisesti, uutisoi nettisivusto Macworld.

Sensuuri näkyy esimerkiksi Googlen kiinalaisen kuvahaun hakutuloksissa, joista on poistettu Kiinan hallitukselle kiusalliset viittaukset Tiananmenin vuoden 1989 mielenosoituksiin.

Representative Tom Lantos and other members of the House International Relations Committee criticized Google Inc., Yahoo Inc., Microsoft Corp. and Cisco Systems Inc. for making profits a higher priority than free expression in China.

“Instead of using their power and creativity to bring openness and free speech to China, they have caved into Beijing’s outrageous, but predictable, demands simply for the sake of profits,” said Lantos, a California Democrat. “These captains of industry should have been developing new technologies to bypass the sickening censorship of government and repugnant barriers to the Internet. Instead, they enthusiastically volunteered for the Chinese censorship brigade.”


Kiinnostavaa on, että sananvapautta perinteisesti puolustaneiden kongressin demokraattiedustajien lisäksi näiden rikkaiden teknologiayhtiöiden arvosteluun on osallistunut myös osa republikaaniedustajista, joiden on yleensä ajateltu ajavan lähinnä rikkaiden yritysten ja ihmisten etuja:

Representative Christopher Smith, a New Jersey Republican, said he plans to introduce legislation spelling out what actions U.S. companies are required to take when doing business in “repressive” countries.


Aivan oikein osa demokraateista on kuitenkin muistuttanut, että myös Yhdysvaltain kannattaa katsoa ihmisoikeusasioissa peiliin:

Some Democrats also suggested the U.S. needed to examine its own human rights record, including revelations last year that President George Bush has authorized the National Security Agency to eavesdrop on Internet and telephone communications without court-issued warrants.

“I hope that as we preach to China, we practice what we preach,” said Representative Diane Watson, a California Democrat.


Toisena esimerkkinä mieleen tulee Guantanamon vankileiri, jonka vankien kohtelussa Yhdysvallat ei vieläkään noudata Geneven sopimusta. Viimeksi torstaina Yhdysvallat torjui YK:n vaatimuksen sulkea vankileiri.

Auringossa aiemmin: Tiananmenin kahdet kasvot (4.2.2006), Surffailua veitsen terällä (4.1.2006), Kävijämagneettina Aki Sirkesalo (8.1.2006), Maailma haltuun (9.10.2005), Bush esittää Lennonin Imaginen (24.9.2005).

IN THIS ENTRY members of the U.S. House of Representatives have critized american technology companies for "making profits a higher priority than free expression in China".

keskiviikkona, helmikuuta 08, 2006

Senkin, senkin... senkin hippi. Niin just, hippi.

En ole jaksanut käydä parturissa pitkään aikaan. Ei ole oikeastaan edes huvittanut. Hiukset ovat päässeet kasvamaan sen verran, etteivät ne enää pysy itsestään ojennuksessa. Aina välillä niitä pitää huiskia pois silmistä. Silloin kutittaa, kun hiuskiehkura kiusaa silmäkulmaa.

Hiuslakkaa tai jotain ihme muotoiluvaahtoa en käytä. En ole koskaan käyttänyt, enkä varmana kyllä aloita nytkään, pelkästään joidenkin hiusten takia.

Järjellä ajatellen nyt pitäisi olla ristiriitainen olo. Jos näen tuntemattoman tyypin, jolla on pitkät hiukset, siis miehen, ajattelen jotenkin alitajuisesti, että pitäisiköhän tuon käydä parturissa. Omalla kohdalla yhtä pitkät hiukset tuntuvat luonnollisilta, niitä ei tarvitse selitellä. Eihän kenenkään ole pakko käydä parturissa, jos ei huvita. Ketä se haittaa, jos minulla on pitkät hiukset? Pitkiä hiuksia on sitäpaitsi helpompi repiä, kun tuskastuu.

Jonkin tutkimuksen mukaan varmaan pitkähiuksisia miehiä pidetään epäluotettavampina kuin huoliteltujen kampausten miehiä. Pakkohan sen on olla töissäänkin tip top, kun se huolehtii itsestäänkin noin hyvin. Tosin saman logiikan mukaan kaikki lihavat ovat laiskoja ja finninaamaiset saamattomia. Jos se syö karkkia, se on takuulla tosi holtiton. Juotetaan se humalaan ja katsotaan, suuttuuko se tai rupeaako se puhumaan rumia. Kukaan ei mieti sitä, että ehkä kukaan ei opettanut pienenä käyttämään klerasilia tai laktasydiä, vaikka hammaslangasta ja -harjasta muistutti vaikka kuinka monta kertaa se sama teennäisesti hymyilevä hammashoitaja.

Jos niskahiukset ovat pitkät, se vasta onkin varma merkki. Toi on töissä ruotsinlaivalla, siellä syntikan takana tai sen rumpumiehen äänentarkkailijana, ja se laulaa joka päivää Leilaa ja saaristolaisvalsseja. Tai sitten se on naapurikunnan jääkiekkojoukkueen tsekkivahvistus, se, jota paikallislehdessä ylistetään ja selän takana kiroillaan, kun verot taas nousevat ylimääräisten käännöskustannusten takia.

Ihmiset luokittelevat toisia ihmisiä ulkonäön perusteella. Elämä on yhtä missikilpailua, mutta tässä kisassa Makuset myhäilee vasta nurkan takana, eikä kaikilla ole varaa omaan juontajaan, joka kysyy ratkaisevana kysymyksenä, haluatko pelastaa köyhät vai lopettaa sodat, jos olisi pakko valita.

Yleensä on pakko valita. Kahdesta tai useammasta vaihtoehdosta, joista mikään ei tunnu hyvältä. Helpointa on lykätä omaa valintaa eteenpäin, taas päivällä ja päivällä, kun aamulla on väsyksissä, päivällä kiire töissä, illalla pitää olla sosiaalinen ja loppuillasta väsyttää taas liikaa.

Missä välissä mitään ehtii tehdä? Missä vaiheessa voi pysähtyä, järjestää kirjahyllyn ja vain olla, ja sitten hivutellen vasta pikkuhiljaa ryhtyä siirtelemään niitä veroilmoituspinoja, kuitteja, opiskelumuistiinpanoja, lehtileikkeitä, valokuvia, dvd-levyjä ja kaikkea sitä, mikä joka päivä, joka ikinen päivä, ottaa takaraivoon, kiusaa silmäkulmaa, kun mikään ei koskaan tule valmiiksi. Edes parturiin ei ehdi.

IN THIS ENTRY too much hair causes trouble.

maanantaina, helmikuuta 06, 2006

Ken on heistä kaikkein kaunein

Nyt tulee valitusta, pahoittelen jo etukäteen.

Kun suunnittelette blogienne ulkoasua, älkää tehkö merkintöjen lukemisesta tarpeettoman hankalaa, jos voitte siihen mitenkään itse vaikuttaa. Hyväkin teksti jää lukematta, jos sen esillesaamiseksi pitää nähdä kohtuuttomasti vaivaa (mikä netin ylitsevyöryvässä blogitarjonnassa tarkoittaa muun muassa liiallista linkkien klikkailua).

Esimerkki 1: SchizoBlogin arkistonäkymässä ei enää voi lukea yhdellä silmäyksellä kaikkia kuukauden aikana kirjoitettuja merkintöjä, ainoastaan niiden alkulauseet. Lukemista varten jokaista merkintää on klikattava erikseen, mikä tarkoittaa, että vanhat tekstit jäävät pääsääntöisesti lukematta.

Esimerkki 2: Osa Tuhat sanaa -blogin merkinnöistä näkyy pääsivulla kokonaan, mutta joissakin pidemmissä merkinnöissä (esim. 6.1.2006 julkaistussa merkinnässä "Markkinointi etsii uutta suuntaa podcasteissa") perässä on viesti "lue loputkin". Muutaman kerran on käynyt, että linkistä klikkaamalla ei silti ole tullut eteen enempää tekstiä, vaan "loput" on tarkoittanut vain muutamaa päänäkymässä alkujaan piiloon jäänyttä ylimääräistä tyhjää riviä. Se turhauttaa. Onneksi näin ei sentään käy usein.

Osittain piilotettua merkintää voi silti käyttää luovastikin, mitä esimerkiksi Ykstoista harrastaa. Esimerkki 3: Silloin, kun merkinnästä on tulossa liian pitkä, yksityiskohdat jätetään merkinnän omalle sivulle. Tällaiset harkitut piilottamiset ovat aivan ok. (Vierittäkää vaikkapa Ykstoistan päänäkymää 2.2.2006 päivätyn Jumalat ja vihaajat -merkinnän kohdalle. Linkki merkinnän omalle sivulle on niiden kolmen pisteen alla.)

Ulkoasukritiikistä huolimatta pidän silti edelleen sekä SchizoBlogin että Tuhat sanaa -blogin merkintöjen sisällöstä. Kiitokset niiden teksteistä.

Päivitys 8.2.2006: Hui, asiat korjaantuivat melkein silmänräpäyksessä. SchizoBlogissa kuukausimerkinnät ovat jälleen helppolukuisia ja Tuhat sanaa -blogissakin mainitsemani asia otetaan jatkossa huomioon. Suuret kiitokset.

Auringossa aiemmin: Uusi ilme (1.1.2006), Roskaa, sanoi hän (31.8.2005), Etusivu uusiks (valmiilla ideoilla) (4.4.2005), Kohti yksinkertaisempaa (3.4.2005), Säätö jatkuu (27.12.2004).

IN THIS ENTRY some layouts are harder to read than others.

sunnuntaina, helmikuuta 05, 2006

Mustapukuinen mies

Kas, Technoratin liki kaikkialle yltävä silmä ilmoittaa Lausutaan kuten kirjoitetaan -blogin Dyron haluavan tietää, mitä minulla on tällä hetkellä ylläni.

Jotta osaan vastata kaikkien taiteen sääntöjen mukaan, kerrataan taiteen säännöt:

Tehtävänanto: Kerron mitä minulla on päälläni, kun saan tämän haasteen. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä. [via LL:n kommentti samassa blogissa]

Aloitetaan.

Mustat ohuet sukat ovat osoittautuneet ylivoimaisiksi ala-asteaikoina säännöllisesti käyttämiini tennissukkiin verrattuna. Ohuet sukat eivät hiosta, eivätkä ala niin herkästi haisemaan. Musta väri sopii suurin piirtein kaikkien muiden värien kanssa yhteen. Sukkien täytyy kuitenkin pysyä itsestään ylhäällä: inhoan lurppasukkia, jotka ovat koko ajan valumassa nilkkoihin, koska ne tuntuvat iljettäviltä jalassa.

Mustissa boksereissani on hevosen kuva. Alushousujen värillä ei ole väliä, koska eivät ne kuitenkaan näy vaatteiden alta, mutta on tärkeää, että ne ovat bokserimallia. Lopetin uimahousutyyppisten alushousujen (onko niillä jokin oma nimi?) käytön teini-iässä todettuani, ettei niiden muotoilu sovi miehen fysiikalle, ellei mies satu olemaan masokisti.

Musta t-paita on tänään vailla mitään logoja tai muita koristeita. Yksivärisyys ja brändittömyys ovat t-paidan ideaali, jonka tajusin joskus yläasteella nähdessäni Phil Collinsin pitävän Genesiksen konsertissa yllään yksivärisen harmaata, logotonta t-paitaa. Minun kohdallani ideaali ei tosin toistu kovin usein, sillä muissa t-paidoissani on pääsääntöisesti jokin teksti (kuten Kaustinen) tai kuva (parissakin esimerkiksi Sting). Useimmat t-paitani ovat joko mustia tai valkoisia, muut värit ovat muiden vaatteiden kanssa epäkäytännöllisempiä.

Mustat oloasuhousut tai college-housut, miksi näitä nyt kutsutaan, ovat jalassani melkein aina kotona ollessani – siis silloin, kun ei ole vieraita kylässä. Pehmeät housut ovat tarpeeksi kevyet ja tilavat, etteivät ne paina tai ahdista. Jos unohdan kotona jalkaani kaupungilla käyttämäni kovempaa kangasta olevat housut, olo muuttuu jossain vaiheessa huomaamatta epämukavaksi.

Tämä riittääkin sunnuntaiaamun kotivarustukseksi. Usein ylläni on kotona vielä college-paita, jos alkaa tulla kylmä, yleensä musta tai vihreä.

Dan Aykroyd ja John BelushiHuomaan itsekin hieman yllättyväni, että valitsen ylleni mielellään mustaa. Se saattaa johtua siitä, että en kovin paljon pidä vaatteiden valitsemisesta. Voisin oikeastaan hyvin kuvitella itselleni Kärpänen-elokuvan tiedemiehen Seth Brundlen vaatekaapin, jossa kaikki puvut olivat samanlaisia valinnanvaikeuden eliminoimiseksi.

Jos en käyttäisi mustia vaatteita, värivalintani olisi todennäköisesti tummanvihreä tai tummanruskea.

Kenen käyttämät vaatekerrat haluaisin itse saada selville? Haastan Ykstoistan, Mud and Pasten, Mikko Saaren elämän ja mielipiteet, Omenatarhablogin ja Kuution.

Auringossa aiemmin: Mainos on tehty nähtäväksi (27.1.2006), Päivän miete (3.7.2005), Nina af E ehti ensin (4.2.2005), Misseyden merkitykset (31.8.2004).

IN THIS ENTRY I notice I wear black all the time.

lauantaina, helmikuuta 04, 2006

Tiananmenin kahdet kasvot

Lainaan Schizoblogin Kiina-merkintään kommentoinutta Bitteniä, koska minua hätkähdytti hänen esittämänsä ajatuksen konkreettisuus.

Tuosta tulikin mieleeni tämä:
http://charmy.tky.hut.fi/google_china.jpg
Ja sitten Suomen hakuun sama sana...
http://images.google.fi/images?q=tiananmen&hl=fi&btnG=Etsi+kuvia


Verratkaapa tuloksia.

Googlen ratkaisua sensuroida kiinalaista hakusivustoaan on puitu netissä päivät läpensä, mutta on havainnollista nähdä, mitä se tarkoittaa käytännössä.

Voittoa tavoittelevalla yrityksellä ei tietenkään ole mitään velvoitetta välittää koko totuutta. Googlen tapauksessa on kuitenkin kiinnostava yksityiskohta, että amerikkalainen kapitalismia edustava yritys on lähtenyt pönkittämään sosialistisen kiinalaishallituksen asemaa ja pyrkimyksiä tiedonkulun rajoittamiseen. Eikä se ole tietenkään ainoa tapaus, aiemminhan Kiinan talutusnuoraan ovat antautuneet muun muassa Yahoo sekä Microsoft.

Kiinan on arvioitu olevan myös hitaalla matkalla kohti markkinataloutta, mutta toistaiseksi se aikoo pitää kiinni tiukasti kansalaistensa tiedontasosta pystyäkseen kontrolloimaan heitä mahdollisimman pitkään. Ehkä Matrix-elokuvien tarina kansalaisia harhauttavista tietokoneista olikin allegoria kiinalaisista.

Auringossa aiemmin: Surffailua veitsen terällä (4.1.2006), Kävijämagneettina Aki Sirkesalo (8.1.2006), Maailma haltuun (9.10.2005), Tylyä mutta niin kaunista (6.5.2005), Yläilmoissa (25.4.2005).

IN THIS ENTRY the Tiananmen Square shows it's two faces with Google.

perjantaina, helmikuuta 03, 2006

Ymmärrys kietoutuu kokemukseen

Siitä, mitä ei osaa tai tiedä, ei voi riemuita.

Mutta tieto ei yksin riitä. Täytyy olla kokemusta, omakohtaista tuntumaa, ennen kuin asiat ymmärtää teorian pintatason läpi, fraasien tai markkinointilauseiden sumentamatta harkintakykyä tai kriittisyyttä.

Se, mitä seuraavaksi kerron, kuulostaa banaalilta aloitukseeni nähden, mutta juuri tämä oli arkisen oivallukseni taustalla: nettiä selatessa olin aiemmin painanut linkkiä, joka vahingossa avasi käyttämäni musiikin soitto-ohjelman, iTunesin. Se johti siihen, että parhaillaan kuuntelen musiikkia, jonka joku toinen on ripannut cd-levyiltä omalle kannettavalle koneelleen.

Olen tiennyt aiemminkin, että iTunesia voi käyttää omassa tietokoneessa olevien kappaleiden jakamiseen streaminä muille verkon yli, mutta nyt, istuessani yliopistolla ja ollessani tietokoneellani yhteydessä langattomaan wlan-verkkoon, tajusin sen käytännössä. iTunesin vasempaan reunaan oli kaikessa hiljaisuudessa ilmestynyt uusi soittolistamerkintä – Jaettu musiikki – jota painamalla taivas aukeni: sen takaa ohjelmani musiikkikirjastoon ilmestyi 6591 uutta kappaletta. Jonkun toisen ihmisen kaikki tietokoneella olevat jaetut biisit olivat ilmestyneet omalle koneelleni.

Tajutonta. Tietenkään en voi kopioida niitä suoraan omaan kannettavaani iTunesiin rakennettujen rajoitusten vuoksi, mutta voin selata listaa, soittaa sieltä (kuulokkeisiini, kirjastossa kun ollaan) kappaleita ja järjestellä näkymää mieleisekseni. 6591 kappaletta tarkoittaa, että jos tämä tuntematon etäkone pysyy yhteydessä samaan verkkoon, voisin kuunnella musiikkia hänen koneeltaan yhtäjaksoisesti 20 päivän, 16 tunnin ja reilun 36 minuutin ajan.

Parhaillaan kuulokkeista soi First Time I Ever Saw Your Face Johnny Cashin laulamana. Äsken tuli Cashin renderöinti Stingin säveltämästä Hung My Headista ja sitä ennen Bridge Over Troubled Water. Jos haluaisin, voisin valita kuunneltavaksi myös Pink Floydia, Dire Straitsia, Kitaroa, Metallicaa tai Pet Shop Boysia – tai kymmeniä muita bändejä, joista minulla ei ole ennen ollut hajuakaan.

Mikä parasta, kenenkään tekijänoikeuksiakaan ei rikota, koska musiikki tulee omalle koneelleni streaminä, eikä varsinaisina tiedostoina, enkä siis saa niitä talteen myöhempää kuuntelua varten. (Vaikka minulla on kyllä sellainen olo, että joku varmasti on keksinyt keinon kaapata kappaleet siitäkin huolimatta.)

Opettavaisinta kaikessa on juuri se, että olen tiennyt tämän kaiken olevan mahdollista, enkä siltikään ole tajunnut, mitä se oikeasti merkitsee. Uusia musiikkielämyksiä, jotka joku toinen on suodattanut ja suositellut.

Auringossa aiemmin: iTunesin soittolistavinkki (8.1.2006), Kotipolttoisten valkeat selät (28.9.2005), Nokiallakin mahdollisuus iTunes-puhelimeen (8.9.2005), Konsertti takapihalla (8.9.2005), Pienellä painettu präntti (6.7.2005).

IN THIS ENTRY I accidentally trip into the shared music feature in iTunes jukebox software and it feels great.

Alias ei säästä ketään

Aliaksen neljäs tuotantokausi päättyi Nelosella torstai-iltana jaksoon, jonka lopussa VaughnSydneyn pitkäaikainen rakastettu, CIA-työkaveri ja ainoa ihminen, jonka luotettavuutta ei ole sarjan kuluessa tarvinnut epäillä – ilmoitti, ettei hänen nimensä olekaan oikeasti Vaughn ja ettei hän välttämättä sittenkään ole hyvien puolella.

Alias ei säästä ketään. Sydneyn huonot suhteet terroristijärjestö SD-6:ssa pitkään toimineeseen isään Jackiin aiheuttivat aikoinaan ensimmäiset hankaluudet. Sittemmin osoittautui, että Sydneyn kuolleeksi luultu äiti on kyllä hengissä mutta on KGB:n agentti ja että sarjan paha päällikkö Sloane on itse asiassa Sydneyn sisarpuolen isä. Sydney itse joutui toimimaan koko ensimmäisen tuotantokauden CIA:n ja SD-6:n kaksoisagenttina.

Työsuhteet, viholliset, liittolaiset ja ihmissuhteet sekoittava sarja on neljännellä tuotantokaudellaan hieman löystynyt, sillä juonenkäänteet eivät enää ole olleet yhtä teräviä kuin valeasuja yhtenään vaihtavan Jennifer Garnerin taistelutaidot. Vaughnin paljastuksesta on silti hyvä lähteä viimeiselle viidennelle kaudelle.

Sarjan luoja J. J. Abrams on luvannut paljastaa silloin kaiken.

Auringossa aiemmin: Rannat ja rinnat ruutuun (4.9.2005), Suklaahapon ihme (4.9.2005), Rautanaisen mairea hymy (1.9.2004), Viisitoista vuotta venuksena (24.4.2004).

IN THIS ENTRY Vaughn from Alias also has some secrets in the season four finale.

torstaina, helmikuuta 02, 2006

Rivienväliuutisista, hyvää iltaa

Uutiset ovat hauskoja. Ylen Tv-uutiset to 2.2. klo 20.30:

"Keskusta purki presidentinvaalitappion aiheuttamaa mieliharmia ja nosti yllättäen varapuhemieheksi Sirkka-Liisa Anttilan."

Voin kuvitella eduskunnan takahuonepuheet: Kun me ei päästy presidentiksi, niin siinä teille kostoksi Anttila.

"Välillä tuntuu, että SDP on SAK:n poliittinen osasto." – Jyri Häkämies

Jos SAK:lla on poliittinen siipi, onko sillä myös terroristisiipi?

Auringossa aiemmin: Kymmenen uutisten vaalipäivän loppukevennys (15.1.2006), Kaksi havaintoa tsunamiuutisoinnista (30.12.2004), MTV3:lla kuultua (29.12.2004), Etäluettava passi (27.10.2004), Konservatismin konservointipäivä (7.6.2004).

IN THIS ENTRY the news are sometimes quite funny.