sunnuntaina, helmikuuta 05, 2006

Mustapukuinen mies

Kas, Technoratin liki kaikkialle yltävä silmä ilmoittaa Lausutaan kuten kirjoitetaan -blogin Dyron haluavan tietää, mitä minulla on tällä hetkellä ylläni.

Jotta osaan vastata kaikkien taiteen sääntöjen mukaan, kerrataan taiteen säännöt:

Tehtävänanto: Kerron mitä minulla on päälläni, kun saan tämän haasteen. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä. [via LL:n kommentti samassa blogissa]

Aloitetaan.

Mustat ohuet sukat ovat osoittautuneet ylivoimaisiksi ala-asteaikoina säännöllisesti käyttämiini tennissukkiin verrattuna. Ohuet sukat eivät hiosta, eivätkä ala niin herkästi haisemaan. Musta väri sopii suurin piirtein kaikkien muiden värien kanssa yhteen. Sukkien täytyy kuitenkin pysyä itsestään ylhäällä: inhoan lurppasukkia, jotka ovat koko ajan valumassa nilkkoihin, koska ne tuntuvat iljettäviltä jalassa.

Mustissa boksereissani on hevosen kuva. Alushousujen värillä ei ole väliä, koska eivät ne kuitenkaan näy vaatteiden alta, mutta on tärkeää, että ne ovat bokserimallia. Lopetin uimahousutyyppisten alushousujen (onko niillä jokin oma nimi?) käytön teini-iässä todettuani, ettei niiden muotoilu sovi miehen fysiikalle, ellei mies satu olemaan masokisti.

Musta t-paita on tänään vailla mitään logoja tai muita koristeita. Yksivärisyys ja brändittömyys ovat t-paidan ideaali, jonka tajusin joskus yläasteella nähdessäni Phil Collinsin pitävän Genesiksen konsertissa yllään yksivärisen harmaata, logotonta t-paitaa. Minun kohdallani ideaali ei tosin toistu kovin usein, sillä muissa t-paidoissani on pääsääntöisesti jokin teksti (kuten Kaustinen) tai kuva (parissakin esimerkiksi Sting). Useimmat t-paitani ovat joko mustia tai valkoisia, muut värit ovat muiden vaatteiden kanssa epäkäytännöllisempiä.

Mustat oloasuhousut tai college-housut, miksi näitä nyt kutsutaan, ovat jalassani melkein aina kotona ollessani – siis silloin, kun ei ole vieraita kylässä. Pehmeät housut ovat tarpeeksi kevyet ja tilavat, etteivät ne paina tai ahdista. Jos unohdan kotona jalkaani kaupungilla käyttämäni kovempaa kangasta olevat housut, olo muuttuu jossain vaiheessa huomaamatta epämukavaksi.

Tämä riittääkin sunnuntaiaamun kotivarustukseksi. Usein ylläni on kotona vielä college-paita, jos alkaa tulla kylmä, yleensä musta tai vihreä.

Dan Aykroyd ja John BelushiHuomaan itsekin hieman yllättyväni, että valitsen ylleni mielellään mustaa. Se saattaa johtua siitä, että en kovin paljon pidä vaatteiden valitsemisesta. Voisin oikeastaan hyvin kuvitella itselleni Kärpänen-elokuvan tiedemiehen Seth Brundlen vaatekaapin, jossa kaikki puvut olivat samanlaisia valinnanvaikeuden eliminoimiseksi.

Jos en käyttäisi mustia vaatteita, värivalintani olisi todennäköisesti tummanvihreä tai tummanruskea.

Kenen käyttämät vaatekerrat haluaisin itse saada selville? Haastan Ykstoistan, Mud and Pasten, Mikko Saaren elämän ja mielipiteet, Omenatarhablogin ja Kuution.

Auringossa aiemmin: Mainos on tehty nähtäväksi (27.1.2006), Päivän miete (3.7.2005), Nina af E ehti ensin (4.2.2005), Misseyden merkitykset (31.8.2004).

IN THIS ENTRY I notice I wear black all the time.

Ei kommentteja: