keskiviikkona, helmikuuta 08, 2006

Senkin, senkin... senkin hippi. Niin just, hippi.

En ole jaksanut käydä parturissa pitkään aikaan. Ei ole oikeastaan edes huvittanut. Hiukset ovat päässeet kasvamaan sen verran, etteivät ne enää pysy itsestään ojennuksessa. Aina välillä niitä pitää huiskia pois silmistä. Silloin kutittaa, kun hiuskiehkura kiusaa silmäkulmaa.

Hiuslakkaa tai jotain ihme muotoiluvaahtoa en käytä. En ole koskaan käyttänyt, enkä varmana kyllä aloita nytkään, pelkästään joidenkin hiusten takia.

Järjellä ajatellen nyt pitäisi olla ristiriitainen olo. Jos näen tuntemattoman tyypin, jolla on pitkät hiukset, siis miehen, ajattelen jotenkin alitajuisesti, että pitäisiköhän tuon käydä parturissa. Omalla kohdalla yhtä pitkät hiukset tuntuvat luonnollisilta, niitä ei tarvitse selitellä. Eihän kenenkään ole pakko käydä parturissa, jos ei huvita. Ketä se haittaa, jos minulla on pitkät hiukset? Pitkiä hiuksia on sitäpaitsi helpompi repiä, kun tuskastuu.

Jonkin tutkimuksen mukaan varmaan pitkähiuksisia miehiä pidetään epäluotettavampina kuin huoliteltujen kampausten miehiä. Pakkohan sen on olla töissäänkin tip top, kun se huolehtii itsestäänkin noin hyvin. Tosin saman logiikan mukaan kaikki lihavat ovat laiskoja ja finninaamaiset saamattomia. Jos se syö karkkia, se on takuulla tosi holtiton. Juotetaan se humalaan ja katsotaan, suuttuuko se tai rupeaako se puhumaan rumia. Kukaan ei mieti sitä, että ehkä kukaan ei opettanut pienenä käyttämään klerasilia tai laktasydiä, vaikka hammaslangasta ja -harjasta muistutti vaikka kuinka monta kertaa se sama teennäisesti hymyilevä hammashoitaja.

Jos niskahiukset ovat pitkät, se vasta onkin varma merkki. Toi on töissä ruotsinlaivalla, siellä syntikan takana tai sen rumpumiehen äänentarkkailijana, ja se laulaa joka päivää Leilaa ja saaristolaisvalsseja. Tai sitten se on naapurikunnan jääkiekkojoukkueen tsekkivahvistus, se, jota paikallislehdessä ylistetään ja selän takana kiroillaan, kun verot taas nousevat ylimääräisten käännöskustannusten takia.

Ihmiset luokittelevat toisia ihmisiä ulkonäön perusteella. Elämä on yhtä missikilpailua, mutta tässä kisassa Makuset myhäilee vasta nurkan takana, eikä kaikilla ole varaa omaan juontajaan, joka kysyy ratkaisevana kysymyksenä, haluatko pelastaa köyhät vai lopettaa sodat, jos olisi pakko valita.

Yleensä on pakko valita. Kahdesta tai useammasta vaihtoehdosta, joista mikään ei tunnu hyvältä. Helpointa on lykätä omaa valintaa eteenpäin, taas päivällä ja päivällä, kun aamulla on väsyksissä, päivällä kiire töissä, illalla pitää olla sosiaalinen ja loppuillasta väsyttää taas liikaa.

Missä välissä mitään ehtii tehdä? Missä vaiheessa voi pysähtyä, järjestää kirjahyllyn ja vain olla, ja sitten hivutellen vasta pikkuhiljaa ryhtyä siirtelemään niitä veroilmoituspinoja, kuitteja, opiskelumuistiinpanoja, lehtileikkeitä, valokuvia, dvd-levyjä ja kaikkea sitä, mikä joka päivä, joka ikinen päivä, ottaa takaraivoon, kiusaa silmäkulmaa, kun mikään ei koskaan tule valmiiksi. Edes parturiin ei ehdi.

IN THIS ENTRY too much hair causes trouble.

3 kommenttia:

Marimba kirjoitti...

Hehee... tää oli hyvä juttu.

Hiusongelma ratkeaa itsestään. Odotat vain, että ne ovat niin pitkät, että ne saa ponnarille. Sitä ennen hiusten kutitus siirtyy nenän kautta suuhun...

Jos uskoo stereotyyppisiin yleistyksiin, maailma näyttää yksioikoiselta. Mutta eihän me uskota.

Stressi lohkeaa pala kerrallaan. Ja pikku turaus muotovaahtoa tekee ihmeitä.

*prrööt*

Thinlina kirjoitti...

"Jos se syö karkkia, se on takuulla tosi holtiton. Juotetaan se humalaan ja katsotaan, suuttuuko se tai rupeaako se puhumaan rumia."
;´D

Toivottavasti saat käytyä parturissa. Tai ehkä pitkät hiukset sopiikin sulle? Ootko ajatellut sitä mahdollisuutta?

auringossa kirjoitti...

Mutta kun en halua syödä hiuksiani. Tänään kävin naiseni kannustamana jo kääntymässä parturissa, mutta siellä ei ollut tälle päivälle enää vapaita aikoja.

Lyhyemmät hiukset olisivat siksikin kivat, että niiden pesu onnistuisi noin 30 sekunnissa.

Stereotyypitykset ovat hankalia. Ei niihin haluaisi uskoa, mutta silti niitä tulee jatkuvasti käytettyä, tahtomattaankin. Täytyy kai vain toivoa olevansa tarpeeksi sivistynyt, että oppii huomaamaan, milloin tulee ajatelleeksi stereotyyppien kautta.