lauantaina, maaliskuuta 04, 2006

Yhdysvaltain ydinpolitiikka ja kaksinaismoraali

Helsingin Sanomat huomioi tänään pääkirjoituksessaan Yhdysvaltain ja Intian solmiman sopimuksen rauhanomaista ydinenergiaa koskevasta yhteistyöstä maiden kesken.

"Sopimus ydinyhteistyöstä on vielä hyväksyttävä Yhdysvaltain kongressissa, jossa sillä on vaikutusvaltaisia arvostelijoita. Intia omistaa ydinaseen, eikä se ole mukana ydinsulkusopimuksessa. Tähänastisen lainsäädäntönsä pohjalta Yhdysvallat ei voisi toimittaa sille ydinteknologiaa lainkaan. Delhin sopimuksella Bush mullistaa Washingtonin pitkäaikaisen politiikan."


Presidentti George W. Bushin vetämä Yhdysvallat ei ole muutenkaan ulkopolitiikassaan aivan johdonmukainen:

"Intian kanssa solmitulla sopimuksella on silti myös kielteisiä vaikutuksia Washingtonille. Se jää alttiiksi syytöksille kaksinaismoraalista, kun se uhkailee ydinsulkusopimuksen hyväksynyttä Irania, mutta suosii ulkopuolelle jättäytynyttä Intiaa. Se tukee Israelin monopolia ydinaseisiin Lähi-idässä mutta on vain tyytyväinen, ettei Kiinalla ole Aasiassa enää samanlaista asemaa.

Noihin syytöksiin Washingtonilla on tosin ilmeinen vastaus: Israel ja Intia ovat kansanvaltaisia maita, kun taas Iran ja Kiina eivät ole."


Uutisissa näin Bushin vakuuttavan sopimuksen olevan hyvä asia Intialle, hyvä asia Yhdysvalloille ja hyvä asia koko maailmalle. Yhdysvallat, varsinkin republikaanihallintojen aikana, on perinteisesti osannut valita yhteistyökumppaninsa siten, että ne ovat eniten hyödyttäneet sen omia taloudellisia ja poliittisia etuja.

Kuinkahan käy nyt? Saammeko entistä turvallisemman vai vain entistä säteilevämmän tulevaisuuden?

Auringossa aiemmin: Kongressikin suomii Googlea ja kumppaneita (17.2.2006), Bush esittää Lennonin Imaginen (24.9.2005), Aguileran arvo (17.6.2005), Yläilmoissa (25.4.2005), Etäluettava passi (27.10.2004).

IN THIS ENTRY The United States seems to use double standards regarding how it reacts to other countries' use of nuclear energy.

Ei kommentteja: