perjantaina, lokakuuta 27, 2006

Poliitikko ei voi voittaa

Hannu Takkulan (kesk) kirja on syksyn poliitikkomuistelmien kummajainen: vaalikirja, jota ei ole tehty mihinkään vaaleihin. Takkula on nimittäin seuraavan kerran ehdolla vasta EU:n parlamenttiin 2009, ja äänestäjien muisti on taatusti niin lyhyt, että harva muistaa enää silloin hänen mitään kirjaa kirjoittaneenkaan.


Tuomo Lappalaisen tämän päivän Suomen Kuvalehteen kirjoittama arvostelu Hannu Takkulan Mistä löytyisi rohkeus -kirjasta osoittaa, että muistelmia ja elämäkertoja kirjoittaessaan poliitikko ei voi voittaa: jos kirja ilmestyy vaalien alla, työtä moititaan usein "vain" vaaleja varten pukatuksi mainosopukseksi; jos kirja ilmestyy muulloin, kirja on "kummajainen".

Muistelmien ja omaelämäkertojen luonteeseen kuuluu, että ihminen muistelee itseään pääsääntöisesti hyvässä valossa ja esittelee tapahtumat itselleen parhain päin, koska niin ihmisen mielikin toimii. Mitä tahansa muistelmateosta voisi siis haukkua helposti "vaalikirjaksi", kirjoittipa sen sitten poliitikko tai muun ammatin edustaja.

Ehkä kriitikko haluaa "vaalikirja"-termillä siis painottaa sitä, että teksti liioittelee enemmän kuin vakiintunut tapa ja hyvä käytös sallivat? Vai onko termistä tullut vain mutkaton tapa luokitella poliitikkojen julkaisemia kirjoja?

IN THIS ENTRY book reviewers are usually quite harsh on politicians writing autobiographies.

Ei kommentteja: