torstaina, marraskuuta 23, 2006

Akateeminen valaistuminen

Uskomatonta. Yhtäkkiä kaikki kirkastui.

Yliopisto-opintoni ovat junnanneet jo niin kiusallisen monta vuotta samassa, naurettavassa pisteessä, että en enää itsekään oikein uskonut, että voisin joskus suorittaa opintoni loppuun (saati sitten valmistua).

Tänään, töiden ansiosta, kuitenkin tajusin oman aiemman hölmöyteni ja sen, miksi en ole saanut tehtyä vieläkään proseminaarityötä ja miten pääsen siihen ja graduun kiinni.

Ensinnäkin olen liian itsepintaisesti yrittänyt pitää kiinni aiemmasta tutkimusaiheesta, joka on kyllä edelleen erittäin kiinnostava, mutta joka hajoaa niin moneen suuntaan, että siihen kiinni pääseminen on tuntunut ylitsepääsemättömältä. Vaikka pinnallistakin ilmiötä voi tutkia syvällisesti, tässä tapauksessa aiheen pinnallisuus tuntui jatkuvasti lipeävän alta. Asiaa ei ole helpottanut sekään, ettei aiheeni ollut aivan sovinnainen: joka kerta, kun joku kysyi, mistä aion tehdä gradun, jouduin kysyjästä riippuen joko vastaamaan jotain epämääräistä aiheen vierestä tai vastaamaan rehellisesti ja punastellen. Sitä paitsi omatkin ajatukseni lähtivät usein aihetta pohtiessani tahattomasti harhailemaan kaikkialle muualle kuin sinne, missä niiden olisi kuulunut olla.

Tänään keksin, että vaihtamalla tuon aiheen sellaiseen tutkimusongelmaan, joka on kiehtonut minua jo ala-asteelta lähtien ja jonka kontekstin tunnen jo valmiiksi läpikotaisin, voitan paitsi aikaa myös pääsen tutkimaan itselleni läheistä asiaa. Aiemmin olen vain luullut, ettei pohtimaani kysymykseen ole olemassa lopullista vastausta. Ei ehkä olekaan, mutta kantti, jolta asiaa tarkastelen, tuo siihen aivan uuden puolen. En sitä paitsi ole nähnyt hypoteesiani vielä esitettävän missään ainakaan yleisesti hyväksyttynä ajatuksena.

Aiemmin olin sitä mieltä, että aiheen vaihtaminen on aiheen pakoilua. Nyt olen vakuuttunut, että uuden aiheen kanssa pääsen paljon pidemmälle kuin entisen aiheen kanssa olisi koskaan mahdollista.

Näen jo itseni tilailemassa yliopiston kirjastosta, Amazonista ja mistä lie muualta uuteen tutkimusongelmaan liittyviä kirjoja, jotka olen jo muutenkin halunnut lukea.

Mutta miten saan ylläpidettyä tätä intoa niin kauan, että saan jälleen opiskelurutiineista, kirjojen lukemisesta ja akateemisen tekstin tuottamisesta kiinni? Aiemmin on usein käynyt niin, että alkuperäinen into on lopahtanut siinä vaiheessa, kun on pitänyt ryhtyä tekemään varsinaista raskasta työtä opintojen eteen. Pelkään niin kauan nytkin; tätä euforiaa ei voi kestää pitkään. Onko kellään hyviä ideoita?

IN THIS ENTRY I get a great idea for my academic studies.

2 kommenttia:

Marimba kirjoitti...

Tämä kuulostaa hyvältä käänteeltä!

Minulla ainakin aiheen vaihtaminen proseminaarin jälkeen auttoi kirjoitusjumitukseen. Uudesta aiheesta vain tuli kummasti enemmän tekstiä.

Sitten vain asetat seuraavan osatavoitteen: onko se jonkinlainen johdanto-lukuluonnos uuteen vuoteen mennessä?

Menestystä uudella tiellä.

auringossa kirjoitti...

Joo, tiukka aikataulutus on ehdoton edellytys, että mitään saa aikaan. Jonkinlainen suunnitelma pitää olla. Täytyykin ryhtyä suunnittelemaan sitä suunnitelman tekoa...

Äh. Itseään niskasta kiinni ottaminen on joskus niin vaikeaa, varsinkin niissä asioissa, joiden roikkumisen on jo takaraivossaan joskus kertaalleen hyväksynyt.