sunnuntaina, joulukuuta 31, 2006

Hyvää uutta vuotta 2007

Hyvää uutta vuotta 2007! Siis jo nyt, jos asut esimerkiksi Australiassa.

Yle 24:n EuroNews-uutiset kaappasivat äsken huomioni, kun television kaiuttimista kuului tuttu Bond-tunnari ja Christina Aguileraa. Hetki meni, ennen kuin tajusin pimeällä taivaalla näkyvistä näyttävistä ilotulitteista sekä ruudun alareunan Live- ja Sydney-merkeistä, että australialaiset siellä juhlivat jo nyt, täydet yhdeksän tuntia ennen meitä, vuoden vaihtumista.

Miettikää sitä: Australiassa eletään jo ensi vuotta, Eurooppa tulee perässä ja Amerikka viimeisten joukossa.

IN THIS ENTRY happy new year 2007.

sunnuntaina, joulukuuta 10, 2006

Viikon mediakupla

Mitä tämä nyt oikein on?

Pääkirjoitus TS 5.12.: "Niinistön paluu politiikkaan joululahja kokoomukselle".

Pääkirjoitus HS 10.12.: "Niinistön mukaantulo saattaa sähköistää vaali-ilmapiiriä".

Maanantaina 4.12. radiossa Yle 1:n Ykkösaamussa arvuuteltiin, lähteekö Sauli Niinistö kokoomuksen Uudenmaan vaalipiirin eduskuntaehdokkaaksi. Tiistaina 5.12. samassa ohjelmassa analysoitiin sitä, että lähtihän se. Keskiviikkona Linnan juhlien juontajat muistivat mainita Niinistön astuessa saliin, että tässähän se onkin se uusi edustajaehdokas.

Onko yhden miehen ilmoitus vaaliehdokkuudestaan yhdessä vaalipiirissä niin merkittävä asia, että siitä pitää tiedotusvälineissä kohkata koko viikon? Miksi keskustan Paavo Väyrysestä tai vasemmistoliiton Claes Anderssonin ehdokkuuksista ei ole nostettu samanlaista mediamyrskyä? Ovatko pääkirjoitustoimittajat ja uutistoimitusten uutispäälliköt niin kokoomuksen lumoissa, etteivät he halua muusta kirjoittaakaan?

Meneekö kokoomuksella niin heikosti, että sitä pitää tiedotusvälineissä tukea kaikin mahdollisin tavoin ja tehdä mahdollisimman isoja ja monta päivää jatkuvia uutisia niistäkin asioista, jotka muissa oloissa eivät ylittäisi uutiskynnystä?

IN THIS ENTRY media has made clear who is kokoomus' new candidate for the next elections. Too clear.

maanantaina, joulukuuta 04, 2006

Kaupunki, jossa bussikuskitkin ovat töykeitä

Välillä ottaa päästä tämä Turussa asuminen, tänään esimerkiksi.

Kiiruhdin keskustassa torilla bussiin, joka oli juuri lähtemässä. Kuski ehti jo hieman päästä liikkeelle, mutta juoksuni nähdessään päättikin pysäyttää ja ottaa minut kyytiin. Sanoin sisään noustessani "kiitos" ja olin oikein tyytyväinen ryhtyessäni etsimään taskun pohjalta parin euron kolikkoa. Kuski laittoi ovet kiinni ja oli uudestaan lähdössä, kun oven taakse ilmestyi lisää porukkaa. Kuski otti kaksi muutakin miestä kyytiin ja murjaisi, että "eihän tässä pääse ollenkaan lähtemään".

Tähän asti kaikki oli loistavasti: olin päässyt kyytiin, vaikka luulin täpärästi myöhästyväni, ja kuski intoutui minun ansiostani ottamaan kaksi muutakin samaan suuntaan matkannutta mukaansa. Puheillaan kuljettaja vieläpä kevensi tilannetta ja rauhoitteli hengästyneitä matkustajia antaen meidän ymmärtää, että eihän tässä mitään hätää ole, hyvä kun kaikki samaan suuntaan kulkijat saatiin joukkoon.

Tai niin me luulimme. Samalla millisekunnilla kuski jatkoikin lausetta tuhahtaen perään arvostelevasti meille kaikille, että "aikataulutkin on keksitty!"

Tässä vaiheessa olin pudota tuolilta, tai olisin, jos olisin sattunut istumaan sen sijaan, että seisoin ja kaivoin taskustani edelleen sitä kaksieuroista. Miten röyhkeä voikaan kuljettaja olla, jos ensin ottaa toiset kyytiin viime hetkellä (vaikka hänen ei olisi tarvinnut, olihan bussi jo kaksi kertaa starttaamassa matkaan), ja sen jälkeen haukkuu meidät siitä, että olimme hänen kyytiinsä edes kehdanneet yrittää. Käsittämätöntä toimintaa!

Taas tuli mieleen, ovatko kantaturkulaiset palveluammateissa pelkästään siitä kutsumuksesta, että pääsevät haukkumaan asiakkaansa. Aiemmin minulle on käynyt hieman vastaavalla tavalla muun muassa baarissa ja tavaratalon kassalla.

Tietty kaikki eteeni tulleet tapaukset voi hyvin summata yksittäisiksi sattumiksi, eikä näiden tilanteiden osuus prosentuaalisesti kaikista kohtaamistani tilanteista ole suuren suuri, ja tunnen sitä paitsi monia mukaviakin turkulaisia, mutta merkittävää ehkä on, että vastaavaan palveluammattilaisen tökeryyteen en ole kertaakaan törmännyt kahdessa muussa kaupungissa, joissa olen aikuisiälläni asunut.

Turku – töykeä kaupunki.

IN THIS ENTRY I am mad as hell and not gonna take it anymore.

sunnuntaina, joulukuuta 03, 2006

Perfektionismi ja laiskuus

"Perfektionismi on opettajalle traumatisoiva luonteenpiirre", kirjoittaa Marimba Ykstoista-blogissa. On se muillekin. Perfektionismi on siitä erikoinen piirre, että se sisältävää paradoksaalisesti laiskuuden lähteen: kun kaikki asiat haluaa saada tip top, niissä asioissa, joissa se ei ole mahdollista, tulee suuri kiusaus jättää hommat roikkumaan, koska silloin ei tarvitse elää sen kanssa, ettei kaikkea saisikaan tip top. Laiskuudesta ja asioiden tekemättä jättämisestä tulee silloin turvallinen tunne.

Paras lääke puolestaan tähän on jonkinlainen itsestä riippumaton, ulkopuolelta tuleva pakko: jos se asia ei ylihuomiseen klo 14 mennessä ole valmis, siitä joutuu kärsimään. Silloin on helppo antaa itselleen lupa tehdä vähän huonompaakin jälkeä. Usein sitä paitsi jälkikäteen huomaa, että se huonompikin jälki on ihan hyvää, kun homman sai sopivasti alulle.

IN THIS ENTRY perfectionism and laziness go hand in hand.