maanantaina, joulukuuta 04, 2006

Kaupunki, jossa bussikuskitkin ovat töykeitä

Välillä ottaa päästä tämä Turussa asuminen, tänään esimerkiksi.

Kiiruhdin keskustassa torilla bussiin, joka oli juuri lähtemässä. Kuski ehti jo hieman päästä liikkeelle, mutta juoksuni nähdessään päättikin pysäyttää ja ottaa minut kyytiin. Sanoin sisään noustessani "kiitos" ja olin oikein tyytyväinen ryhtyessäni etsimään taskun pohjalta parin euron kolikkoa. Kuski laittoi ovet kiinni ja oli uudestaan lähdössä, kun oven taakse ilmestyi lisää porukkaa. Kuski otti kaksi muutakin miestä kyytiin ja murjaisi, että "eihän tässä pääse ollenkaan lähtemään".

Tähän asti kaikki oli loistavasti: olin päässyt kyytiin, vaikka luulin täpärästi myöhästyväni, ja kuski intoutui minun ansiostani ottamaan kaksi muutakin samaan suuntaan matkannutta mukaansa. Puheillaan kuljettaja vieläpä kevensi tilannetta ja rauhoitteli hengästyneitä matkustajia antaen meidän ymmärtää, että eihän tässä mitään hätää ole, hyvä kun kaikki samaan suuntaan kulkijat saatiin joukkoon.

Tai niin me luulimme. Samalla millisekunnilla kuski jatkoikin lausetta tuhahtaen perään arvostelevasti meille kaikille, että "aikataulutkin on keksitty!"

Tässä vaiheessa olin pudota tuolilta, tai olisin, jos olisin sattunut istumaan sen sijaan, että seisoin ja kaivoin taskustani edelleen sitä kaksieuroista. Miten röyhkeä voikaan kuljettaja olla, jos ensin ottaa toiset kyytiin viime hetkellä (vaikka hänen ei olisi tarvinnut, olihan bussi jo kaksi kertaa starttaamassa matkaan), ja sen jälkeen haukkuu meidät siitä, että olimme hänen kyytiinsä edes kehdanneet yrittää. Käsittämätöntä toimintaa!

Taas tuli mieleen, ovatko kantaturkulaiset palveluammateissa pelkästään siitä kutsumuksesta, että pääsevät haukkumaan asiakkaansa. Aiemmin minulle on käynyt hieman vastaavalla tavalla muun muassa baarissa ja tavaratalon kassalla.

Tietty kaikki eteeni tulleet tapaukset voi hyvin summata yksittäisiksi sattumiksi, eikä näiden tilanteiden osuus prosentuaalisesti kaikista kohtaamistani tilanteista ole suuren suuri, ja tunnen sitä paitsi monia mukaviakin turkulaisia, mutta merkittävää ehkä on, että vastaavaan palveluammattilaisen tökeryyteen en ole kertaakaan törmännyt kahdessa muussa kaupungissa, joissa olen aikuisiälläni asunut.

Turku – töykeä kaupunki.

IN THIS ENTRY I am mad as hell and not gonna take it anymore.

Ei kommentteja: